tiistai 28. syyskuuta 2010

Just me (ja täydelliset kengät)

Jari soitti pari päivää pyöräretken jälkeen ja käytiin kahvilla. Oli tosi ihana jutella. Pyydettiin anteeksi pönttöä käytöstä puolin, Jari myönsi olleensa Suskin kanssa vain kostaakseen mulle ja mä myönsin yrittäneeni ihan liikaa ja ihan kaikessa. Elämä voi joskus olla tässä, näillä eväillä. Ei ole kiire mihinkään tai kenenkään kanssa. Ei edes Jarin. Päätettiin törmäillä porukoissa ja antaa asioiden tapahtua, jos niin on tapahtuakseen. Jari on kyllä tosi viisas, kun sille vaan antaa tilaa kukkia.

Huokaus. Musta tuntuu, että musta on tullut aikuinen. Tosi hip, rock ja vallankumouksellinen aikuinen, mutta aikuinen kuitenkin. Tajuan vihdoin, että minä ja elämä riitetään ihan näin.

Jäin kahvilaan kirjoittamaan tätä, enkä voisi just nyt olla onnellisempi. On täydellistä katsoa ohikulkevia ihmisiä, syödä tätä taivaallista kakkua ja kirjoittaa teille.

Paitsi voi kakki. En mä kestä, mitkä kengät just näin! T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-E-T. Eihän ole paha myöntää, että olisin ihan ministi onnellisempi, jos saisin vielä ne. Onneks sain napattua kännykällä kuvan.

perjantai 24. syyskuuta 2010

MInä poljen, sinä ohjaat

Itse asiassa mun teräsiipi oli täydellinen. Kaikkien mielestä se oli niin real. Ettekä ikinä arvaa kuka sitä loppujen lopuksi ohjasi, kun mä istuin pakkarilla: Jari. Mä pidin vyötäisiltä kiinni ja kiljuttiin molemmat onnesta ja vauhdista. En loppujen lopuksi tiedä miten Jari oli eksynyt samoihin porukoihin ja mitä Suskille oli käynyt. Koko päivä tuntui elokuvalta. Pääosassa Maikki ”Audrey” Miettinen ja guest starring Jari. Oltiin vaan porukoissa, ajeltiin yhdessä, ei se enempää. Mutta tiedättekö, mikään ei olisi voinut olla täydellisempää.

Tältäkö tuntuu, kun rakastaa koko maailmaa?

tiistai 21. syyskuuta 2010

Entourage

Pyörä, kuulas syksy, ihana seura, eväät pyöräkorissa, piknik, viehko Maikki ja ehkä joku söpö uusi tuttavuus. That’s me and my entourage perjantain pyöräretkellä. Mut voi kakki, mulla on vaan terässiipi ala-asteajoilta.

Täytyy siis hankkia ainakin nämä ennen retkeä:

torstai 16. syyskuuta 2010

Bad, bad hair

Oletteko ikinä miettineet, miten tuhoisat vaikutukset BHD:llä voi olla pienen ihmisen kosmiseen kokonaisuuteen?

Sen takia voi mennä pieleen ihan kaikki.

Vaikka ero Hessusta ei tunnukaan musta miltään, mun hiuksista ilmeisesti tuntuu. Ne on litistyneet mun karmean rakkauskarman alla.

Mistään ei tänäänkään tullut mitään, kun mietin vain pilkottaako päänahka takaraivolla. Vähän kuin Pariisin kentällä yhdellä tunnetulla suomalaisrouvalla oli pinnit osunut hutiin. Muuten tyylikkäästi mustissa ja aniliinissa huulipunassa, mutta kalju loistaen. Yritin korjailla leidiparan häväistystä vaivihkaa laukkuhihnalla, mutta sen liepeillä roikkunut korsto hätisteli mut pois. Siis mikä tää juttu nyt on? Eikö kanssaihmistä saa enää auttaa hädässä?

Musta tuntuu etten ole pannut yhtään paremmaksi, ainakaan tänään. Olin tärkeässä palaverissa ja koko ajan ajattelin vain mun hiuksia. Ilmeisesti pomo oli halunnut kuulla mun asiantuntevan mielipiteen jostain tärkeästi, kun huomasin kaikkien tuijottavan yht’äkkiä. Pomo katsoi kysyvästi ja ennen kuin ehdin prosessoida asiaa kuulin sanovani: pälvikalju.

Täytyy vaan toivoa, ettei tämä ole toinen kerta kun saan potkut kaljun takia.

maanantai 13. syyskuuta 2010

How hip am I?

Hitto. Tajusin just, että mähän olen hipsteri! Ihmettelin, kun viime kuussa Flow-festarien aikoihin puhuttiin hipster-bongauksesta ja musta se kuulosti jokseenkin pervolta. Kuka nyt toisen alushousuja haluaa tiirailla?

Mut mun uus porukka (siis, olen niin sisällä!) auttoi mut tajuamaan, et mähän jos joku olen hipsteri.

http://www.hipsterhandbook.com/

JA hei, tärkeintä on olla aito!

torstai 9. syyskuuta 2010

I'm single let's mingle

En…pysty… kirjoittamaan…

3… päivää… tanssimista… kadonneita kavereita… drinkkejä… drinkkejä… drinkkejä…

Kukakohan on Jack? Sen puhelinnumero on tussattu mun käsivarteen.

Voi kakki, nyt on pakko nukah…

maanantai 6. syyskuuta 2010

It's complicated -> single

Hessu on historiaa. H-I-S-T-O-R-I-A-A. Heitin tyypin pihalle ja suljen sen kansion pomppimalla päälle. Juttu ei edes ansaitse kyyneliä, eikä sen suurempaa ruotimista. Pitkä juttu avautunee teille kahdella sanalla: Madde ja Jonas. Tässä ei vaan ollut mitään blingbling-hiihtokeskuksesta löytyneitä norjalaismimmejä, vaan alakerran keski-ikäinen puuma ja todella epämääräinen jengi olkkarissa tyyliin Kallio.

Flash toistinta ei löytynyt.

Hessu vaan hihkuu iloisena sohvalta aniliiniin pitsisettiin sonnustautunut pirkko hajareisin sylissään, et Maikkii, tuu bailaan! Mä oon parantunut!

Heitin jengin, Hessu mukaan lukien, pihalle ja ryntäsin keittiön kaapille. Ja voi kakin kakki, kaikki Tuplat – Minit, Redit ja Shufflet oli syöty!

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

If they mated

Ha-haa! Löysin ihan mahtavan saitin, jossa voi testata millaisia jälkeläisiä erilaisilla parituksilla tulisi.

Tässä mun if they mated –tuloksia:

Maikki loves Hessu:



Maikki loves Jari:



Jari loves Suski:



Ihan järkky, mun ja Jarin geenit vaan sopii niin paljon paremmin yksiin.

Oli muuten pakko maistaa tota Tupla Shufflea. Ihan järkyttävän hyvää. Järjestin sille tilaa keittiönkaapista Tupla Minien viereen.

maanantai 30. elokuuta 2010

Aarrekartta

En saanut unta ja tässä tulos:

torstai 26. elokuuta 2010

Anteeks nyt vaan

Jos Hessu meinaa kosia, se voisi jo nousta sohvalta. Se alkaa haista ja löysin sohvan alta Seiskan! Kaiken muun voin vielä niellä, mut en sitä että mun Tupla Mini -varasto tyhjennetään, eikä osteta uusia tilalle!!!

Ilta meni hiljaisissa merkeissä, Hessu ”lepäili”, eikä huomioinut mitenkään mun pahaa mieltä.

En voi sille mitään, mutta väkisinkin vertailen Jariin. Kilttiin, kultaiseen Jariin. Miksi ihmeessä mä sen jätinkään?



Voi kakki.

tiistai 24. elokuuta 2010

Here comes the bride

Tänään kun leikkasin yhden urpon takatukkaa pois (sain töitä!!), näin ilmestyksen peilistä. Siis sellaisen ufon kuvajaishässäkän, jossa normaaliin arkinäkymään ilmestyy yht'äkkiä jotain ihanaa. Siinä olin minä täydellisessä hääpuvussa! Ja iho hehkui täydellisenä ja olin ehkä näkevinäni pienen kummun vatsanseutuvilla. Niin kireän ja ylvään ettei takuulla johtunut eilisestä Tupla Mini -maratonista. Sitten se urpo, jonka hirveää wannabe Kimi Räikkös -tukkaa parhaillaan saksin, alkoi rapistella Seiskaa hermona ja änkyttäen pyysi mua ulos. Siis anteeksi nyt vaan!

A. Mä en deittaa ketään, joka haluaa näyttää Kimi Räikköseltä.
B. Olen onnellisessa ja vakiintuneessa parisuhteessa. Siis herranjumala, minähän jaan suoristusrautani nyt miehen kanssa!
C. Luen tästä edes vain joogaa, arkkitehtuuria ja muotia koskevia laatujulkaisuja, enkä koske Seiskaan pitkällä tikullakaan.

Tyydyin mulkaisemaan urpoa vihaisesti ja tajusin, että ilmestys oli kadonnut ennen kuin ehdin tiirailla niskalapusta johtolankoja THE häämekon perään.

Nyt tuli kiire löytää se jostain, sillä en usko että tässä menee kovinkaan kauaa ennen kuin Hessu kosii. Tuntuu nyt jo niin perheeltä. Hessu tosin ei vieläkään ole noussut sohvalta, mutta miehelle täytyy antaa aikaa. Niin isoa egoa ei hetkessä rakenneta uudelleen.

perjantai 20. elokuuta 2010

Aikuistumisia

Hessu kömpi tänään arkkitehtiluolastaan mun luo joskus yöllä. Olin jo unohtanut, että olin rakkauden huumassa antanut sille avaimet, kun tultiin reissaamasta. Olin tietenkin just sattunut hemmottelemaan itseäni total beautymakeoverdolla ja makasin sängyssä lähes alasti kerros tummaa möhnää naamallani. Lähes alasti, sillä luin yhdestä lehdestä vinkin, että jos kerran viikossa sivelee oliiviöljyä koko vartalolle ja käärii itsensä sitten ensin elmukelmuun ja vielä folioon, niin aamulla on hävinnyt vähintään kaksi kiloa ja selluliitit kaupan päälle. Folio auttaa imemään meitä kaikkia ympäröiviä energiakenttiä ja keskittämään kaapatun energian laihtumiseen. Ja jos rituaaliin toistaa joka viikko, tulokset kasvavat potenssiin.

Hessun ovenkolistelu herätti mut maailmankaikkeuden energian kehdosta ja tartuin paniikissa yölamppuun samalla kun pomppasin ylös sängystä. Tai yritin pompata. Kääre teki liikkumisesta hivenen hankalaa ja lensin rähmälleni lattialle. Kuulin vaan Hessun naurun jostain ylhäältä ja yritin kömpiä ylös.

Kun tulin suihkusta (olo oli muuten jo parinkin tunnin jälkeen paljon kiinteämpi), löysin Hessun istumasta sohvalta tuijottelemassa käsiinsä jotenkin masentuneen oloisena. Menin viereen istumaan, mutta tarpeeksi kauas, että tajuaisi mun loukkaantuneen viime päivien hiljaisuudesta ja tällaisesta äkkirynnäköstä mun yksityisyyteen. Katselin seiniä muutaman minuutin, mutta kun Hessukin pysyi vaan hiljaa (mikä on todella epätavallista sille), mun oli pakko kysyä että mistä nyt tuulee.

Ja tuulee ilmeisesti jäätävältä Pohjoisnavalta, sillä Hessu oli saanut potkut ja joutuu luovuttamaan työsuhdekämppänsä pikimmiten. Parka kysyi voiko asua sen aikaa mun luona, kunnes saa kerättyä itsensä.

En voi itselleni mitään, mutta näin heti miten meidän kahden kaltoin kohdellun arki lähtee rullaamaan kohti seesteistä parisuhdeonnelaa. Ja miten minä, vahva ja moderni nainen otan siinä ohjat käsiini! Hessu saa lepäillä pari päivää, sitten nousta sohvalta ja alkaa hoitaa kotia. Sillä aika minä käyn töissä ja elätän meidät molemmat, nousen johtajaksi ja omistan kohta kampaamoketjun. Ja eräänä rakkaudentäytteisenä yönä tapahtuu ihmeistä ihanin, alan odottaa Hessu Junioria ja roolit kääntyvät päälaelleen…

Ensin pitää vaan löytää töitä jostain…

Mutta eiköhän se käy helposti tällaiselta aikuiselta naiselta.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Bitch alert!

Tänään tuli lasku käärmeen pesästä! Hotko oli käynyt vielä yksityisellä ja vaatii aidon laukun hintaa. Tikkupylly vaatii 2100 euroa!!! Tarvitaanko Bepantheniin nykyään resepti???

Suski on pahempi kuin The City:n Olivia. Eipä ole ollut muutakaan tekemistä, kuin katsoa jakso jakson perään, kun Hessukin on kadonnut radioskuggaan.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Friday the 13th

Suski pyysi kahville, kun kuuli että olin tullut takaisin. Nähtiin siinä ihanassa kahvilassa, mistä saa sitä taivaallista kakkua, jos muistatte: http://ainaonhyvasyy2010.blogspot.com/2010/05/chaos-cafe.html.

Just kun olin saanut viimeisen murusen kaavittua lautaselta, Suski pudotti pommin: Ne on Jarin kanssa kimpassa!

Siis en halua kuulostaa hotkolta, onhan mulla Hessu, mut Suski ja Jari??? Mitä helvettiä? Siis mitä täällä oikein tapahtuu?

Eikä siinä tietenkään ollut kaikki. Järkytyin jotenkin niin uutispommista, että pomppasin pystyyn vauhdilla ja kaadoin samalla Suskin päälle kannullisen 80 asteista teetä...(Suski snobbaili viisi minuuttia ennen pomminsa räjäyttämistä, että vihreä tee menee pilalle jos vesi on kuumempaa ja juoksutti tarjoilijaa keittämään uutta. Tsiisus mikä haarakiilankiristäjä! Possibilisti! Tikkupylly!)

Suurin osa lorahti Suskin uudelle Gucci-laukulle, joka on kyllä takuulla kopio. Ja ihan pikkuriikkisen roiskahti myös sen silkkimekolle ja reisille. Suski kiljui kuin pieni sika ja mun oli pakko olla se vahva nainen ja viedä petturi taksilla ensiapuun. Jossain kiljumisen ohessa Suski oli ilmeisesti lähettänyt tekstarin Jarille, sillä siellä se odotti meitä sairaalan ovella paniikista vinossa. Kun taksi pysähtyi, Suski lennätti oven auki ja juoksi Jarin kaulaan kuin mikäkin sodasta selviytynyt heikko sankaritar. Siis aivan oikein, juoksi ihan omilla jaloillaan. Ei paljon palovammat painaneet. Jari silitteli ja supatteli Suskin korvaan lohdutuksen sanoja ja katsoi muhun todella oudosti ennen kuin lähti taluttamaan teennäisesti nyyhkyttävää hotkoaan sisään. En vieläkään tiedä oliko katse tarkoitettu loukkaantuneeksi vai häiriintyneeksi. Todennäköisesti jälkimmäiseksi, sillä ihmisen täytyy olla todella pois radaltaan, jos alkaa nyhvätä jonkun Suskin kaltaisen kyljessä.

Suski kiljui vielä ennen kuin ehdin taksiin piiloon, että lasku mekosta, laukusta ja lääkäristä tulee perässä.

Tää perjantai kolmastoista maksaa mulle siis:

Laukku 1600 siis 300, koska on kopio.
Mekko 285 dollaria (Ehdin vilkasemaan niskalappua kun autoin Suskia taksiin ja mun harmiksi siinä luki Diane von Furstenberg. Hemmetin elostelija, eikö se voi tulla kahville henkkamaukassa niinkuin normaalit ihmiset?)
Lääkäri 30 (kai kunnat vielä säälii köyhiä?)
_________________

= 615 euroa

Plus:
- todennäköisimmän Sen Oikean menetys: korvaamatonta
- pääsy piireihin evätty iäksi: melkein korvaamatonta (jos Javier jättää Penelopen huomenna ja soittaa mulle, niin ei se sitten haittaa)


Ädjö syysgarderoobi, hello rääsy-Maikki...

Tää on niin tätä

Mitä hyötyä on karsinneista kiloista tai pronssisesta ihosta, jos ei ole ketään huomioimassa niitä??? Hessu on hävinnyt toimistonsa syvyyksiin ja kun soitan, se vaan murahtelee ja lupaa soittaa myöhemmin. Eikä koskaan soita.

Ehkä munkin pitäisi hakea taas jotain töitä. Morsian X:n sulhasen antamista rahoista on enää jäljellä näiden syysgarderoobin uudistusten verran:


Pronssi suklaanruskealla

Ensimmäinen kosketus täydelliseen sivistykseen: eteisen kokovartalopeili. Ja se paljasti ainakin 3 kiloa laihemman (vaaka tosin väitti, että olisi laihtunut vaan kilon. Mitä sekin tietää?) ja yhtä pronssisen ruskean kuin ne Eroksen kaapanneet ruotsalaispimut.

Voin siis kevyesti tuhota viimeisetkin keittiön kaapista löytyneet Tupla Minit, koska huomenna niitä saa lisää mistä tahansa tien varrelle sattuvasta kaupasta.

Aika ihanaa olla taas kotona!

Kotiinpaluu

Barcelona, San Sebastian, Nizza, Pariisi.

Ja aina vaan rakastuneempi jokaisessa kaupungissa. Ehkä alan pikkuhiljaa sisäistää tämän heittäytymis-ajatuksen. Edes Hessun määräily ei enää haittaa. Se yrittää vaan olla mies.

Mut voi kakki.

Huomenna täytyy lähteä kotiin. Hessun pitää laittaa arkkitehtirillit nenälleen maanantaina, mut sitä ennen se lupasi suudella mua Pont Neufilla.

Auringon alla

Voi kakki.

Ensimmäiseksi kun avasin silmäni, näin valtavan määrään mustaa karvaa. Meni hetki ennen kuin tajusin tuijottavani eilisen tanssittajani rintakarvoja millin etäisyydeltä. Hivuttauduin kauemmas ihailemaan kokonaisuutta, kun takaa kuului rykäisy.

Käännyin paniikissa ja tuijotin seuraavaksi Hessua silmiin. Kesti hetki tajuta, että makasin rannalla lähes alasti, tukka sekaisin ja eiliset ripsarit poskilla. Ensimmäiset lapsiperheet pystyttelivät leirejään ja yksi nenäänsä kaivava pikkutyttö tuijotti mua hartaasti. Hessu auttoi mut pystyyn ja pakoon. Pyyhki mun paniikkikyynelet pois ja otti syliin.

Ihana Hessu. Ehkä se tykkää musta sittenkin ihan oikeasti.

Baile sucio



Ei ole varmaan vaikea arvata kuka on se tyttö nurkassa? Täältä se Hessu löytyi huulilukosta jonkun espanjattaren kanssa.

Mut hei, nobody puts Baby in the corner! Kyllä mullakin tanssittajia riittää…

Matkalla jossain...

Ragazzi mio!

Tässä sitä taas ollaan. Junassa kohti toivottavasti parempaa huomista. Hostelliin pelmahti eilen lauma pronssinruskeita minisortseihin pukeutuneita ruotsalaisia (olikohan Madden kavereita) ja iltaan mennessä löysin niistä yhden Eroksen sylistä.

Pakkasin repun saman tien. Tähän ei auta muu kuin Ibiza ja viimeinen repun pohjalta löytynyt Tupla Mini.

Still in Rome

Kolmaskymmenesviides suudelma espanjalaisilla portailla.

Eros hearts Maikki

Miksen voisi jäädä tänne? Italia on pullollaan huonohiuksisia mammoja, jotka kaipaa ammattitaitoisen headstylistin kosketusta. Ja kunhan ollaan Eroksen kanssa saatu kasaan kunnon italialainen ydinperhe, niin voin jättää lakkapullon hetkeksi lepäämään. 5-6 bambinoa Benettonin vaatteisiin puettuna riittänee. Kaikki muut tummia ja vikkeliä, mutta sitten se kuopus on ihan mun näköinen viaton sinisilmä, vähän niinkuin Brangelinan Shiloh. Ja tietenkin kaikki mun muruset pääsevät lapset laulavat lapsille –laulukilpailun kuoroon ja mun Shiloh on vokalisti.

When in Rome

ROOMA!!!

Unohtakaa Pariisi, Firenze ja Barcelona. Rooma on maailman romanttisin kaupunki! Ellei tää ruoka, niin ainakin nää miehet.

Huokaus.

Eros hostellin viereisestä pizzeriasta on niistä ihanin. Pääsen tänään Vespa-ajelulle & yksityiselle Rooma-kierrokselle. Ihan kuin Audrey ja Greogory. Jos saan suudelman Espanjalaisten portaiden juurella, en lähde täältä koskaan!

Amsterdamned



PS. Katsokaas näitä kundeja! http://www.tupla.com/tupla-goes-finland-2010 Oiskohan munkin pitänyt lähteä kiertamään Suomea? Alkaa pahasti tuntua, että Euroopalla ei ole muuta tarjottavaa kuin sydänsuruja.

Pieni merenneito

Olen vahva nainen.

Olen vahva nainen.

Olen vahva nainen.


Pärjään yksin.

Pärjään yksin.

Pärjään yksin.


Jätin Hessun Tivolin portille, kun en kestänyt enää sen määräilyä.


Olen vahva, itsenäinen nainen.

Olen vahva itsenäinen nainen.

Olen vahva itsenäinen nainen.


Ja nyt olen yksin täällä. Katson merenneitopatsasta ja mietin miten jatkaa. Pitikö sitä nyt tällainenkin soppa keittää? Vähän karmii tää mun kohtalo.

Lähtötunnelmia

Hessu tuli hakemaan mua ja käski mun hakea vielä kahvit alakerran kahvilasta ennen kuin lähdetään. Kun tulin takaisin se oli purkanut mun rinkan ja siihen niillä Jarin antamilla nippusiteillä köyttämäni nyssykät. Lattialla oli röykkiössä ¾ osaa mun vaatteista, molemmat korkkarit, Agent Provocateur -alusvaatesetti, kaikki sievät sandaalit, silkkimekot ja Tupla Minit. Sain ihan hirveän raivarin, mut Hessu nosti mut olalle ja sanoi vaan, että kyllä mä pääsen siitä yli ja kantoi taksiin.

Toisaalta aika miehekästä, mutta mökötän varmuuden vuoksi Tukholmaa asti. Ihan vaan, että viesti menisi perille.

Epäröintiä

Piti sitten nähdä Herra “Hyvää Kesää Piste” just ennen lähtöä. Siellä se makasi joogasalin lattialla meditoimassa, kun hiipparoin myöhässä sisään. Yritin mennä pylvään taakse piiloon, mut kompastuin tietenkin sen takakireimmän akan mattoon. Sen, joka hikoilee aina niin paljon, et lattiakin lainehtii. Tosi ällöä. Teen itse mielummin puoliteholla ja lepäilen aina välissä etten vaan hikoilisi liikaa. Bussissakin suihkautan vaivihkaa ilmaan vähän eau de toilettea, kun en kestä miltä ihmiset voi haista. Kerran yksi nainen mun vieressä meni ihan valkoiseksi ja juoksi seuraavalla pysäkillä ulos. Aika törkeetä. Koko yhteiskunnanhan parasta tässä vaan ajatellaan.

Anyway. Kompastuin ja seuraavaksi huomasin tuijottavani suoraan takakireän akan pyllyyn. Samassa rytäkässä kaatui koko lähiympäristön vesipullot. Koko sali tietenkin heräsi horroksestaan, kun Miss Takakireä heitti mut päältään ja ryntäsi sadatellen ulos salista. Yritin ryömiä näkymättömänä omalle matolleni ettei Jari vaan huomaisisi. Mut ihan vaan varuiksi, jos kuitenkin huomasi, yritin tehdä kaikki liikkeet niin täydellisesti kuin vaan osasin, mistä seurasi se, että olin aivan kuollut kun tunti loppui. En päässyt ylös ennen kuin ohjaaja soitti sitä järkyttävää metallilautasta ja siihen mennessä Jari oli jo häipynyt.

Mut voi kakki. Jari joogatunnilla. Mitä helvettiä?

Lomafiilistelyä

Tajusin just, että mun pitää kantaa kaikki vaatteet koko ajan selässäni. Oikeesti! Enhän mä voi sitten ottaa neljiä kenkiä. Mut pakkohan mun on. Ainakin kahdet korkkarit, mustat ja värilliset, kahdet tennarit, jos toiset alkaa haista tai astun johonkin. Pariisihan esimerkiksi on täynnä koirankakkaa. Mitenköhän ne pariisittaret handlaa sen Manoloillaan? Toi korankakka on kyllä kumma juttu. Nykyäänhän saa tosi paljon kaikkia somia koirankakkapussukoita ja eiks ne dogit vois oikeesti opettaa käymään pytyllä? Oon joskus nähnyt.

Ja sitten on kai pakko ottaa yhdet mukavat sandaalit varalle, eri värisiä varvastossuja ja ainakin kolmet sievät sandaalit. Ei mut hetkinen sehän tekee sitten 10-12 kenkäparit!!! Apua. Mihin ne vaatteet sitten mahtuu?

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Ess, nothing compares 2 U

Kiitos, ihanat sielunsiskoni biiseistä! Kuuntelin ne kaikki, mutta syvimpään epätoivoon mut syöksi Sineadin klassikko: Nothing compares 2 U. Se oli mun ja Jaakon biisi. Jaakko oli mun syötävän ihana futaripoikaystävä. Ainakin ne kokonaiset kaksi viikkoa vuonna 2002. Muistan kun me tanssittiin viimeiset hitaat ja kun tää biisi oli loppu, Jaakko antoi mulle futaripantansa ja sanoi, että muuttaa vanhempiensa kanssa hyväntekeväisyyshommiin Bahille ja että mä olin ihanin tyttö, ketä se oli ikinä suudellut. Nothing compares 2 U, se sanoi, suuteli viimeisen kerran ja lähti. Yritin myöhemmin etsiä sitä Bahia kartalta, mut en löytänyt. Ehkä se on niin pieni, niin kaukana ja niin avuntarpeessa ettei sitä ole merkitty.

Apua, ehkä Jaakko oli sittenkin mun elämäni rakkaus!!! Oli pakko kaivaa se hikipanta esiin. Taidan ottaa sen mukaan matkalle. Senhän voi stailata sillee mageesti hippityyliin.

Siis Ess, ota yhteyttä, niin saat upean kesälaukun!

Mun on pakko palkita myös Sanna. Damien Ricen Blower's Daughter särkee mun sydämen joka kerta. Jo pelkästään Jude Law'n takia Closer-elokuvassa. Ja sen runopojan, kenen kanssa katsoin leffan. Olin aivan rakastunut, mutta kun kaksi niin syvää sielua kohtaa, lopputulos on aivan liian riipaisevaa. Se ihana runopoika jätti muhun ikuisen kaihon.

Ja Justiina saa Maikin kesälaukun Nouvelle Vaguesta. Aivan mahtava!

Siis Ess, Sanna ja Justiina, laittakaa meiliä: maikkihannele@gmail.com, niin saatte palkintonne!

Ja iso kiitos kaikille isosta itkusta ja parhaasta syystä syödä suklaata.

Tässä Manboyn versio Nothing Compares 2 U:sta.

Jaakko, tää on sulle sinne jonnekin:

Roman holiday

Oikeastaan on ihana päästä lomalle ja seikkailuun!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Merkkejä

Muistatteko Hessun Suskin bileistä?

Sen lupaavan kuuloisen arkkitehtijoogin, jonka kanssa juttu meni kiville Jarin takia. Se soitti. Ja heitti pöytään aikamoisen tarjouksen, johon mä hullu tartuin suklaa- ja itsesäälihumalassa. Suostuin lähtemään sen kanssa kimpassa Interreilille kolmeksi viikoksi.

Apua!

Tai ihanaa.

Eiku apua.

En mä tiedä. Onkokohan tää nyt sitä flowta, jonka vietäväksi pitäisi heittäytyä?

Mä heittäydyn.

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Suklaa & spotify & sielunsade :(

Jatkakaa soittolistaa omilla sydänsärkybiiseillä. Palkitsen riipaisevimman.

Bon Iver / Re:Stacks

Whitney Houston / I have nothing

Elin Ruth Sigvarsson // F off

Chisu / Etsiä

Lily Allen / Fuck you

Backstreet boys / Quit playing games with my heart

Roxette / It must have been love


Tuli jotenkn ysäri painotteinen lista, mut jotenkin silloin oltiin rehellisempiä: rakkaus on paskaa, eikä siihen mikään innerpeacejeesustelu auta.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Ministi pepullaan

Voi kakin kakki.

Yks mun pölö kaveri postasi tän kuvan musta Facebookiin.



Ilmeisesti mun rantarakkaus otti sen jotenkin vakavasti, kun seinälle ilmestyi vain kommentti: okei…

Eikä Mister Dreamy vastaa enää mun puheluihin.


Mikä juttu tää nyt oikein on? Vähän armoo, ei Angelina Joliekaan näytä hemaisevalta haarakiila vilkkuen. Oikeesti karma, maailmankaikkeus ja zingchungit! Antakaa mulle jo joku rauha!!!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Klassista

Apua! Kohta on juhannus ja mä olen valkoinen kuin lakana. Olen monta kertaa yrittänyt aloittaa epätoivoisen suhteen erinäisten itseruskettavien kanssa, mutta tuloksena on aina oranssihtava raitaeläin. Vähän kuin albiinotiikeri.

Rannalle siis. Ensin bikiniostoksille. Arvatkaa mitkä uusi, classy Maikki valitsi alla olevista vaihtoehdoista?



Ja arvatkaa mihin kymppivalintani johti… Olen rakastunut!!!

Voi kakki, mikä mies.

T-Ä-Y-D-E-L-L-I-N-E-N!!!

Tarina on yhtä klassinen kuin uusi minäni:

Viehko nainen viehkoissa bikineissä, komea mies ja rasvausta vaille oleva selkä. Illallinen ja drinkit rantaravintolassa, kyyti kotiovelle avo-Porschella ja kuuma, siis todella kuuma hyvänyönsuudelma.

Saako nyt pyörtyä?

lauantai 19. kesäkuuta 2010

VICKAN + DANIEL = SANT!!!

10 nessupakettia, 20 Tupla Miniä ja useaa onnitelumaljaa myöhemmin, tajusin että oikeastaan olen aika onnekas. Vickan oli kyllä ihana ja Maddekin säteli siskonsa rinnalla (mikä sai kyllä epäilemään juorulehden juttua), mutta se Daniel oli kyllä vähän nolo.

Eipä kai se voi olla mikään hirmuinen päällepäsmäri tulevan kuningattaren rinnalla, mutta tällaiset tosi elämän prinsessat voivat onneksi valita kenet tahansa!

Ja sen mä teen, kippis!

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Petoksia, rusketusraitoja ja kylmää kahisevaa

Hyviä uutisia ja huonoja uutisia. Tai hyvät uutiset huomioon ottaen huonotkin olkoon hyviä.

Aloitetaan siis niistä, jotka järkytti totaalisesti mun herkkää sielua. Morsian x sai päähänsä lähteä kolme päivää ennen häitä Rivieralle hankkimaan täydellistä rusketusta. En tiennyt tästä mitään ennen kuin saavuin pariskunnan hulppeaan ullakkoasuntoon ja löysin sulhasen itkemästä patiolla kasmirshaaliin kietoutuneena. Morsian x oli lähettänyt vain tekstarin (viimeinen niitti urpouden kruunuun, kuten olemme saaneet huomata):

Cherie x, juodun jättämään hyvästit. Olen tavannut unelmieni miehen ja löytänyt sielunsiskoni. Palautathan muut häälahjat paitsi lahjakortin Tiffanylle voit laittaa mulle postiin. Puss ja onnea matkaan!


Loput tarinasta saimme me, ex-sulhanen ja ex-sielunsisko, lukea ruotsalaisesta juorulehdestä. Siskonsa avio-onnea pakoileva Madde on luotettavien silmännäkijälausuntojen perusteella bongattu Rivieralta seurassaan tuntematon suomalaisnainen ja kaksi komea NHL-veljestä.

Silitin lohduttomasti parkuvan sulhasen selkää, vaikka jos vertaa meidän kahden menetystä toisiinsa, niin minähän tässä hävisin! Hyvästi sielunsiskous Madden kanssa, hyvästi oma asunto kuninkaanlinnassa, hyvästi superhottis NHL-aviomies ja hyvästi NHL-pampula.

Jossain vaiheessa sulho muisti arvonsa, pyyhki kröhien kyyneleensä ja lykkäsi mun käteen järkyttävän tukun seteleitä korvaukseksi menetetystä työstä.

Siis.

Voi kakki.

Olen rikas.

Nyt puuttuu enää rakkaus.

Kuninkaallinen ikäkriisi

Löysin äsken pampulan nuhjuisen unipupun käsilaukustani (ihana vadelmanpunainen laskostettu unelma tyyliin MiuMiu). Kaikessa kuolaisuudessaan pupu herätti mussa outoja fiiliksiä. Hämärä tyhjyys ja kaipuu hiipivät ihon alle. Olen 24-vuotias, mulla ei ole poikaystävää, ei juurikaan säännöllisiä tuloja, sydän pullollaan annettavaa ja mieli täynnä unelmia. Jonnekin tästä on suunnattava, tartuttava aikuisuuteen edes jotenkin ministi.

Olisinpa Vickan… Lauantaina olisin jo naimisissa ja voisin aloittaa pampulan teon heti kun kaikki hopeahiukset olisi kätelty.

HUOKAUS.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Mama Maikki

Prinsessa Madde -shoppailuni kävi niin kalliiksi, että mun oli pakko suostua naapurin vauvan babysitteriksi, että saisin luottokorttilaskuni maksettua. Raskaan päivän jälkeen pienen parkuvan pampulan palloittelu ei ihan heti napannut, mutta huippumuodikkaiden rattaiden työntely keskustassa sai mut jotenkin toisiin aatoksiin. Musta tulisi aika huippuäiti, vaikka itse sanonkin. Silleen sopivasti seestynyt, lempeä, viisas ja äärimmäisen viehättävä. Kun naapurin pampula parahti kerran vaunuissaan, mä nostin sen syliin, heijasin hetken ja laulelin vähän. Tyyppi rauhoittui heti ja kaikki ohikulkijat hymyilivät niin kauniisti.

Sitten kun istuin siinä puiston penkillä korkkarit jalassa, isot sheidit silmillä ja romanttinen, mutta tarpeeksi sexy mekko päällä (lue: näytin tosi viehkolta) ja jokeltelin pampulan kanssa, tunsin et joku tuijoittaa. Kun nostin katseeni, näin kun Jari luikahti nurkan taakse.

Illalla tuli tekstari: Lähden matkoille, joten en pääsekään kahville. Hyvää kesää.

Hyvää kesää piste. PISTE!!! Jos mä olisin ollut mies ja nähnyt rakastamani naisen madonnamaisen seesteisyyden ympäröimänä, olisin rakastunut kahta kauheemmiin, enkä luikkinut pakoon ja toivottanut latteuksia pisteen kera.

No niin Maikki, se on ädjö miehet ja hello suklaa. Piste.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Takkuja sydämessä

Jari soitti ja Tsöde soitti. Voi kakki. Vaan toisessa järjestyksessä niin, että ehdin oppimaan Tsödestä yhtä sun toista ennen kuin Jari soitti ja hämmensi sopan täydellisesti. Ensinnäkin Tsöde ei ole Tsöde, vaan Hessu. Mä olin itse kehitellyt tuon nimen södestä. Ja kuulostihan se aika södeltä. Tosi itsevarmalta. Käy joogassa ja pitää punaisia housuja. Ja opiskelee arkkitehdiksi. Voi kakki.

Ja sitten Jari. Soitti vaan ja pyysi kahville. Ei muuta.

Pyytäköhän se anteeksi kansallispukutörppöilyään?

Jännittää niin paljon, että on pakko saada jotain pientä!

torstai 10. kesäkuuta 2010

Takkuja sielussa

Bridezilla-varoitus!!!

Morsian x flippasi tänään ihan totaalisesti.





Siis, häät on reilun viikon päästä. Vickanilla ja Danskulla on varmaan kaikki jo pulkassa. Ja Ockelbolainen kampaaja on tehnyt ainakin 10 koekampausta tähän mennessä. Meidän Morsian X on repinyt jo viimeisetkin haivenensa päästään, eikä koekampauksesta tietoakaan.

Aina on hyvä syy unohtaa

Tadadaa, mahtava shoppailupäivä!

Saldona valmis asu kuninkaallisin häihin:



En vieläkään tiedä muusta kuin, että soitin Jarille sen 23 kertaa, joista ensimmäiseen se vastasi ja loput meni vastaajaan. Puhelusta en muista juuri mitään. Enkä sitä kuka on Tsöde.

Suskin mukaan olin lähtenyt Tsöden matkaan bileistä. Suski kuulosti ensin tosi närkästyneeltä, mutta kun kuuli että olin kadottanut Tsöden, ääni muuttui taas makeaksi ja äityi kehumaan kuinka ihanalta olin näyttänyt ja pahoittelemaan mun Jarin juttua.

Jokaisen visan vinkauksen välillä mieleen tuli välähdyksiä illasta, mutta suljin ne samantien pois ja ostin vähän lisää.

No, onpahan ainakin sopiva garderoobi valmiina, kun Ruotsin kuningasperhe on valmis ottamaan mut Madden sielunsiskoksi.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Bileraportti

Voi kakki.

Voi kakki.

Löysin puhelimeni kebab-laatikon ja elisen mekkoni alta. Sen mukaan olen soittanut illalla Jarille 26 kertaa!!! Ja mulle on tullut 32 puhelua joltain Tsödeltä.

Mitä hittoa?

Ja miksi mulla on näin huono olo, vaikka enhän mä edes juonut juuri mitään. Vähän samppanjaa ja pari shottia. Ääh, ne cosmot…

Voi kakki.

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Miten tässä nyt näin kävi?

Olen ihan romuna. Taksi odottaa kadulla, Jari käveli just ulos ovesta ja mun elämästä eikä mulla ei ole vieläkään niitä Manoloita.

Malja sille…

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Taiteellisia kokonaisuuksia

Olen tehnyt niin hulluna hommia tulevien häiden eteen, että unohdin täysin Suskin bileet! En ikinä tilannut niitä suklaanruskeita Manolo-kultiani ja se täydellinen mekko on vieläkin kassin pohjalla. Joten mulla ei ole mitään päälle pantavaa. Pitäisikö perua koko bileet? Kumpi on pahempi: kantaa seinäruusun häpeä vai missata bileet, jotka ehkä ovat vuoden NE bileet ja joiden missaaminen tarkoittaa nopeaa ja kivuliasta seurapiirikuolemaa? Voi kakki, täytyy vaan luottaa mun sisäiseen loistoon.

Pahinta kaikesta on, ettei mulla ei ole aavistustakaan mitä Jari laittaa päälleen! Ei olla ehditty kuin tekstailla, mutta onneksi Jari vakuutti “taiteellisen vaikutelman” olevan hallinnassa. Onneksi voin luottaa Jariin. Taidan hakea inspiraatiota mun uuden ihastuttavan ystäväni Jennin blogista:
http://pupulandia.indiedays.com/

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Shooting star

Tiesin, että kannatti satsata omaan uraan! Sain ensimmäisen keikkani, enkä minkä tahansa keikan, vaan mun vastuulla on Suomen kuninkaallisten häiden päätähtien hiukset. Aivan! Suomikin saa omat kuninkaalliset varjohäänsä, mutta en voi paljastaa keiden häät on kyseessä… Morsian on yhtä sädehtivä kuin Victoria ja sulhanen vähintäänkin yhtä komea kuin Daniel. Kävin kahmimassa kioskilta kaiken kuninkaallisista häistä ja vähän suklaata lukemisen seuraksi. Tästä tulee niin tiivis ja upea projekti, että meistä tulee varmasti sydänystäviä morsiamen kanssa. Niin ihana ja viehko ihminen. Innostui heti mun alustavista ideoista.

Ja ajatelkaa, minkä mediahuomion tämä saa. Musta tulee kaikkien aikoijen Head Stylist: teen kampauksen, jonka rinnalla Vickanin hiukset näyttää Ockelbolaisen nurkkaparturin väsäämiltä ja hoidan morsiammen sielua niin, ettei ole bridezilloista pelkoa. Kauhistunut kuningashuone pyytää mut pelastamaan edes Madden hiukset sitten kun prinsessa vihdoin nai sen ruotsalaisen jääkiekkonamun sieltä New Yorkista. Ja luonnollisesti meistä tulee Madden kanssa bestikset ja mut nimetään kultakutrien ylimmäksi suojelijaksi, kunnes sen kiekkonamun kaksoisveli kosii mua.

Pitäiskö lähettää Maddellekin muutama Tupla Red lohdutukseksi.

maanantai 31. toukokuuta 2010

Summertime

Viikonloppu Jarin kanssa imaisi niin täydellisesti mukaansa etten ole ehtinyt postaamaan mitään koko kolmeen päivään. Päivitys lyhyesti: OMG, elämä on ihanaa. Jari on ihana. Minä olen ihana (Jarin mukaan) ja huomenna alkaa virallisesti kesä!!!

lauantai 29. toukokuuta 2010

Hmmm…

Vaikka kaikki on täydellistä, niin yksi asia jäi vaivaamaan mua. Vähän nolottaa valittaa nyt, kun kaikki on täydellistä, mutta tiedän että te rakkaat lukijani ymmärrätte mua. Se Jari yllätys. Voi kakki. Tajuutteko mitä se toi mulle? Sellaisia valkoisia naulasysteemejä. En edes heti käsittänyt mitä ne on, mutta sitten Jari selitti mulle, että mun kämpän johdot roikkuu jotenkin hassusti ja niillä pampuloilla vois jotenkin fiksata ne. Toisaalta tosi liikkistä, mutta väkisinkin hiipi illan mittaan mieleen, miten Jari oikein näkee mut naisena? Kun sanotaan, et yllätys, niin sitä odottaa jotain exclua tai ainakin semiexclua. Ehkä mun viime aikojen syvä masennus vioitti mun sielua niin pysyvästi, että olen muuttunut jotenkin… miehisemmäksi. Voi perse. En kestä jos meidänkin suhde on edennyt tälle tasolle, enkä oo Jarin mielestä enää yhtä viehko:(

perjantai 28. toukokuuta 2010

It’s Friday – I’m in love!

Jari soitti!!! Oli kuulemma tullut ihan järkyttävä ikävä mua. Sanoi katsoneensa Tompan snooker -leffan niin monta kertaa putkeen, että on valmis viemään sen divariin. Joogaan ei kuulemma suostu vieläkään, mutta ei se haittaa. Meillä on tänään treffit ja Jari lupasi tuoda yllätyksen. Se on niin ihana ja liikkis. En kestä, olen niin onnellinen kun mulla on tuollainen poikaystävä. Elämä on täydellistä!

Ja Jari – this one is for you baby:

torstai 27. toukokuuta 2010

Ihan ministi liikenteessä

Nyt on uhan pakko oikaista: en ole mikään hirmu mörssäri, joka syö vaan suklaata, vaikka palkitsenkin itseäni aina silloin tällöin. Pieni palkitseminen kuuluu naisten oikeuksiin, vai mitä siskot?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Carrien kanssa leffaan pääsevät...

LAURANA

"ne ovat vaan miehiä. niille ei voida tehdä mitään ennen kuin ne naiseutuvat itsekseen :D"

JASMI
"Miehiä vaivaa kysymys: Mikä naisia vaivaa?
Ollaan kaikki hankalia, varsinkin yhdistettynä."


SANNA
"Yleensä miehet ei vaan oikein tajuu.

Jos vaikka ostaa ne siisteimmät saappaat, mitkä on ihanimmat ja parhautta IKINÄ, niin mies sanoo, että sullahan on jo tollaset.

Eikä ne tajuu yhtään sitä määrää meikkejä ja laukkuja ja kenkiä ja vaatteita, mitä nainen oikeesti TARVII. Kun niillä itsellään on ne kahdet (risaiset) tennarit "millä pärjää ihan hyvin".

Sit niitten pitää aina olla hirmu miestenmiehiä ja uroita ja machoja, vaikka naisten mielestä ne on ihanempia ilman sitä hirveetä yrittämistä.

Onneks mun mies ei sentään kato noita aiemmin ainituja vinkuIntia-matseja, koska samaan aikaan toiselta kanavalta tulee joku räjäyttävän hyvä tosi-tv ohjelma niinku esim. Bändärille sulhanen.

Mut ajattele, mun miehen mielestä Sex and the City ei todellakaan oo mikään tyttöjen hömppädiibadaaba, vaan se on kattonu mun kans koko sen sarjan ja ekan elokuvan kans. Eli jotain mä oon tehny oikein. :)
"

MILLA
"Logiikan puute"

SATUFOLIO
No hei, miehet ajattelee yksinkertasesti. Ne ei osaa lukee ajatuksia (?? ihmettelen vaan), ne ei ymmärrä pieniä ja hienostuneita vihjeitä eikä todellakaan ymmärrä jos me esitetään kainoja ja ujoja, vaikka oikeesti oltais ihan heikkona niihin. Naisen ehkä on miehelle ehkä, kyllä on kyllä ja ei on ei. NO HALOO! Naisen ehkä on EHDOTON JOO tai EHDOTON EI, kyllä on kyllä ja ei on kyllä. Ihan selkeetä. Mut ei ne vaan tajuu... Yksinkertainen ajattelutapa ja kaikki pitäs selittää suoraan. Huoh.

Otatteko muhun mahdollisimman pian yhteyttä, että saan laitettua liput teille ajoissa postiin: maikkihannele@gmail.com


Maikki kiittää syvään niiaten kaikista viisauksista! Yritän olla selkeämpi ja suoraviivaisempi Jarin kanssa, kunhan se ensin ottaa yhteyttä. Minä en ainakaan soita. Jos ei tajua olleensa pölvästi Urpo, minä en sitä suoraan sano...

Ihanaa elokuvailtaa kaikille teille mahtaville naisille!

tiistai 25. toukokuuta 2010

Uusia uria

Rakkaat lukijani: sonnustautukaa äkkiä aurinkolaseihinne, sillä uusi upea tulevaisuuteni saattaa häikäistä teidätkin. Tatataatatadaa: blogianne tarjoilee tänään yksityisyrittäjä, hiusmuotoilijoiden tulevaisuus, head stylist Maikki!!!

Eks ole upea titteli toi head stylist? Se kitetyttää mun ammattitaidon täydellisesti. Hyvä stylisti näkee hiuksia syvemmälle. Mun käsittelyssä uudistuu paitsi hiukset myö sielu.

Olen itsekin vielä niin sokaistunut tästä kaikesta upeudesta, että aion palkita itseni todella ruhtinaallisesti.

Jätin siis työpaikkani, vanhan elämäni ja pienet ihmiset. Pomo avautui taas yhdestä asiakkaasta. Se mies kävi viime viikolla ja sai älyttömällä käytöksellään mut vähäsen kiehahtamaan. Mutta syy suuttumiseen oli mitä parhain.

maanantai 24. toukokuuta 2010

Valaistumisia

Tajusin tänään jotain todella tärkeää peiliin katsomisesta: aina kun joku käskee katsoa peiliin, katso ja totea, että oletpa kaunis! En jaksa enää synkistellä. Tämä soittolista auttoi mut uuteen alkuun ja se, että mun vastaus Manolo-kisassa oli saanut tsiljoona korkkaria! Manolot, come to Maikki:)


Suuren sielun soundtrack by Maikki:


James Blunt: You are beautiful
DJ Manolo: Te quiero y te miro
Aerosmith feat Run DMC: walk this way
Duffy: Mercy
Florence + the machine: You’ve got the love
Björk: Violently happy
Destiny's Child: Independent women
Sugarbabes: Hole in the head

lauantai 22. toukokuuta 2010

Oman itseni herra (siis rouva, toivottavasti joskus vielä viehättävä sellainen)

En mennyt tänään töihin, miten voisin sen jälkeen miten se pieni ihminen kohteli mua. Pomona sen pitäisi tukea ja lempeästi hio minusta kirkkain ja häikäisevin timantti. Eikä heti kääntyä vastaan, kun joku mitätön lähiörouva ei tajua mikä sille olisi parasta. Sanoin, että olen kipeä. Ja niin olenkin, sydämen särky säteilee kaikkialle kroppaan, enkä ole pystynyt syömään muuta kuin suklaata. Niistäkin kaikkein pienimpiä.

perjantai 21. toukokuuta 2010

MAIKIN KESÄKISA!!!

Aina on hyvä syy piristyä edes vähäsen. Tai oikeastaan BIG TIME. En kestä. Olen niin innoissani. Erityisesti siitä, että saan jakaa sen teidän kanssa.

Täältä tulee, oletteko valmiit...

Sain käsiini pinon lippuja erään elokuvan kutsuvierasnäytökseen, joka on Helsingissä 1.6.2010... Leffan, jossa aina löydetään hyvä syy ostaa uudet Manolot, pitää siskojen puolta ja olla nainen isolla ännällä... SEX AND THE CITY 2!!!

Nyt kannattaa kommentoida! Annan lipun + avec niille, jotka osaavat kertoa mulle mikä miehiä vaivaa! Jos et tiedä miksi minulla on niin suuri hinku saada se selville, lue blogia hiukan taaksepäin;)

Kisa on päällä ensi keskiviikkoon 26.5.2010 klo 14 asti!

torstai 20. toukokuuta 2010

Synkeä tulevaisuus

Pakko se on hyväksyttävä: menen Suskin bileisiin yksin, linttaan tallatuissa ballerinoissa ja sydänsurujen riuduttamana. Jos tästä on pakko löytää jotain positiivista niin, kaikki tämä murhe ja tuska varmasti laihduttaa. Olo on jo nyt jotenkin varjoisa. Täydentäisiköhän nämä lasit mun kaikkea kokenee, mutta entistä vahvempana nouseen kohtalokkaan naisen olemusta?

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Alhaisin alho

Suklaarekka tänne kiitos! Kaikki on pilalla. Koko elämä. Piristikää mua, palkitsen parhaat yritykset Spotify-kutsulla.

Tässä Maikin blues soittolista:

Help for Haiti: Everybody hurts
Irina: Hiljaisuus
Elin Ruth Sigvardson: Is it over
Carla Bruni: Quelqu’un ma dit
Regina Spektor: Samson
Prince of Assyria: Another Love Song
Egotrippi: Vuokses sun
Damien Rice: The blower’s daughter
Coldplay: Fix you
Rihanna: Cry
Björk: Bachelorette
Roisin Murphy: Scarlett Ribbon

PS lyhyesti: rouva harmaa varpusen – a.K.a modern rastafarista oli valittanut mun pomolle, että olin muka pilannut sekä rouvan elämän että tyttären yliopillasjuhlat. Pomo oli joutunut palauttamaan rahat ja sanoi, että se menee mun palkasta. Puolustin tietenkin itseäni ja kerroin, kuinka olin auttanut rouvaa vain löytämään uinuvan uuden minänsä ja että tottakai sellaiseen kestää hetken totuttautua. Pomo päätti valita pienen ihmisen tien ja pysyä raivona. Eli hei hei suklaanruskeat Manoloni! Samalla voin ilmeisesti hyvästellä Jarin, sillä rakas poikaystäväni ei ole vieläkään soittanut.

VOI KAKKI!

maanantai 17. toukokuuta 2010

The working girl

Olen uppoutunyt viime päivinä työminään kun tyttöystäväminäni taitaa olla täydellisen epäonnistunut (Lue: Jari ei ole vieläkään soittanut). Juhlasesonki on taas käsillä ja asiakkaat kyselevät kampauksien perään. Tänään yksi rouva halusi jotain uuttaa tyttärensä ylioppilasjuhliin. Tunnistin heti klassisen makeover casen: harmaa varpusesta sexy mamaksi. Lapset lähtee kotoa ja uusi elämä alkaa. Hillitön sympatian aalto hyökyi suoraan mun sieluuni ja tiesin, että mun tehtvänä oli auttaa tuota alistunutta rouvaparkaa uuteen alkuun. Jotenkin naisparan takakireä olemus huusi uutta rentoa asennetta, joten loihdin tällaisen mielettömän lettikampauksen:



Sillä erolla tietenkin, että rouvan hiukset olivat vaaleat ja niitä oli vähän vähemmän.

Rouvakin oli niin onnellinen uudesta lookistaan, ettei saanut sanaa sanotuksi.

Tuli niin hyvä fiilis, että pystyin auttamaan jotain, että palkitsin itseni pienellä suklaalla.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kaikkea paitsi Zeniä

En tajua miehiä! Tajuaako joku? Auttakaa mua ymmärtämään! Palkitsen parhaan postauksen:)

PS. Jari ei siis ole puhunut mulle sen jälkeen, kun ehdotin joogaa. Suuttui ihan täydellisesti, kun sanoin että joogin imago on paljon sexympi kuin snookerin pelaajaan. Siis kuka nyt muka muistaa jotain pappa-Cruisen ysärileffaa? Jos alkaa kohkaamaan siitä jotain Suskin bileissä, niin en kestä. Niin noloa. Miten joku voi ymmärtää mut niin väärin? Halusin vaan auttaa Jaria kehittymään ihmisenä. Eikös se ole tyttöystävän tehtävä?

Söin koko kakun, ettei tämä järkyttävä vääryys myrkytä mun kokonaan sielua.

Jotenkin mua...

...eikö olekin?

Ihanaa, kun kaikkialla on ihmisiä, jotka tajuaa ja on niin in sync, vaikka niitä ei olisi koskaan tavannutkaan.

Kosmista viikonloppua:)

torstai 13. toukokuuta 2010

Melkein kuin Nigella

Tässä mun versio kakusta. Aika täydellinen. Jos mun hiusstylist ura menee jostain ihmeen syytä pieleen, ryhdyn suklaaunelmien toteuttajaksi. Ehkä joku kuuma kokki rakastuu muhun, kun löytää keittiöjumalatterensa minusta. Miehet on kyllä tosi kilpailuhenkisiä. Ehkä se voisi olla vaan joku todella rikas suklaaluomusten ystävä, joka osaa arvostaa tällaista afrodisiakkisten makujen luojaa.



keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Chaos café

Olin tänään Suskin kanssa kahvilla. Mun piti ensin ottaa vaan vihreetä goji-marja -teetä, mutta en voinut vastustaa suklaakakkua, jossa oli manteleita päällä ja vadelma-mustikka-boysenmarjahilloa sisällä. Täydellistä, paitsi Suski otti vaan sitä vihreetä teetä. Siksi sen iho on niin täydellinen ja farkkukoko aina 26. Saakohan jostain vihreän teen makuista tummaa suklaata, sillä suklaasta en luovu! Olen rajani tunteva, itsenäinen nainen, joka osaa nauttia hetkestä ja jos hetki vaatii suklaata, niin sitten syödään suklaata.

Suski sanoi, että Jari kuulostaa ihanalta tyypiltä, eikä malta odottaa että tapaa sen. Täytyy vaan sanoa Jarille, että lukee muutaman arkkitehti julkaisun ja täytyy nyt oikeesti viedä se sinne joogaan, sillä jotenkin musta tuntui että Jari olisi täydellinen arkkitehti-joogi ja taisin sanoa Suskille, että se on jo.

PS. Tässä muuten sen mielettömän suklaakakun resepti:) Kun Suski oli lähtenyt jumppaan, jäin vielä toiselle kakkupalalle ja aloin jutella kahvilan pitäjän kanssa. Tosi kiva nainen ja suklaafriikki niin kuin minäkin.

Dream a little dream of me -suklaakakku

Kakkupohjataikina:
3 reilua ruokalusikallista kaakaojauhetta
4 rkl kiehuvaa vettä
3,5 dl sokeria
200 g voita
3 suurta munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1 kourallinen mantelilastuja

Kostutukseen:
tilkka esim. Marsalaa tai Sherryä

Täyte:
2 dl kermaa
3-4 dl vadelmia, boysenmarjoja ja mustikoita

Suklaakuorrute:
100 g voita
100 g hyvää tummaa suklaata
100 g tomusokeria
3 rkl maitoa
Kuorallinen mantelirouhetta

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Jos sinulla on kaksi samankokoista kakkuvuokaa, paista kakkulevyt niissä. Yhdelläkin toki selviää, silloin pohja täytyy vain paistamisen jälkeen puolittaa. Peitä vuoan/vuokien pohjat leivinpaperilla. Sekoita kaakaojauhe ja kiehuva vesi tasaiseksi seokseksi. Vaahdota sokeri ja pehmeä voi. Lisää voivaahtoon kaakao-vesiseos, munat sekä jauho-leivinjauheseos. Sekoita hyvin ja lisää lopuksi mantelit. Lusikoi taikina yhteen tai kahteen vuokaan ja paista pohjaa/pohjia 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä hieman ja irrota vuoasta/vuoista. Jos käytät yhtä kakkuvuokaa, halkaise kakkupohja. Poista leivinpaperit.

Pane suklaakuorrutteen aineet kulhoon ja se edelleen kuuman vesikattilan päälle. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä. Vaahdota kerma ja mausta sokerilla. Kostuta halutessasi kakkulevyt tilkalla alkoholia. Levitä toiselle pohjalle paksulti kermavaahtoa, jonka päälle ripottele runsaasti tuoreita marjoja. Paina toinen kakkulevy päälle. Kuorruta koko komeus jäähtyneellä suklaalla ja levitä sitä reunoillekin. Anna päällysteen vielä kovettua hetken ennen kuin nostat kakun pöytään. Pidä huoli siitä, että kakkulautanen on itse kakkua isompi, sillä kuorrute valuu herkullisesti yli rajojen...

tiistai 11. toukokuuta 2010

ZEN

Katsokaa nyt näitä kenkiä!!! Ne on vaan aika kalliit, mutta ihanat!



Olen ne ansainnut. Töissäkin on ollut tosi hankalia asiakkaita, mutta olen itse pysynyt täydellisessä ZEN-tilassa.

Tila vähän rakoili, kun Suski kutsui meidät sen bileisiin ens viikolla. Suski on aina niin täydellinen ja kaikki sen piirin tyypit niin in style. Suski sanoi, et voin ottaa Jarin mukaan bileisiin. Vähän jännittää esitellä se kaikille. Mut haluan näyttää tosi kauniilta, niin kauniilta että Jari näkee vaan mut. Ja kaikki muutkin samalla. Joku vinkkas Facebookissa, että netissä on joku kilpailu mistä voi voittaa Manolot. Pitäiskö osallistua?

http://www.tupla.com/mini

maanantai 10. toukokuuta 2010

A.k.a Scarlett

Javier Bardemista puheen ollen… Ja kaikkein parasta on, että kaikki käskivät mun laittaa Scarlett Johanssonin kuvan feissariin Dobbelgängerweekkinä.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Täydellinen päivä, täydellinen mies ja täydellinen mekko

Tididii, täydellinen mekko kasissa! Ja Jari vielä osti sen mulle!!! On se ihana. Siis Jari (ja tietty mun uusi karhunvatukan punasinilila kotelomekko, joka menee täydellisesti niiden suklaanruskeiden Manoloiden kanssa, jotka tilaan heti huomenna).

Vähän urpo, mut mun urpo. Siis Jari, ei Manolot. Jos me saadaan lapsi, mä haluaisin antaa sille jonkun tosi erikoisen nimen, johon yhdistyy jotain meistä kummastakin. Niin kuin Javi (Jari + viehko), Uma (Urpo + Maikki) tai Urja (Urpo + Jari). Toi viimeinen on kyllä aika uljas, mut Javi on mun suosikki. Tulee mieleen Javier Bardem. Sen lempinimi on varmaan Javi tai Xavi. Se on kyllä ihana. Jotenkin alkukantainen niin kuin Jarikin. Tai ainakin vähän niin kuin Jari. Sit mä lausuisin sen lapsen nimen viehättävästi espanjalaisittain: ”Havii”.

Pitää muuten ostaa kynttilöitä. Miten mä muistan tämän kaiken? Jotenkin tää meidän ostospäivä sekoitti mun mielen. Taidan antaa sen mekon muhia vielä hetken tuolla kassissa. Se on sellainen mekko, joka vaati kypsyttelyä ennen kuin loksahtaa täydellisesti. Jos tilaisin ne kengät ensin? Täytyy samalla ostaa neulaa ja lankaa, kun haen ne kynttilät. Ja jotain pientä hyvää.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Todeksi osoitettu teoria

Kävin tänään ihan nopsaan katsomassa etukäteen, mikä fiilis kaupoilla on. Värähtelyt olivat kyllä kohdillaan, kun löysin nämä. Siis huom! LÖYSIN. Hahaa, mottoni alkaa toteutua käytännössä! Ihan täydelliset ostoskengät huomiselle THE shoppingpäivälle. Juhlistan tätä jollain oikein pienellä.

torstai 6. toukokuuta 2010

Wishin’ and hopin’

Kuinka lujaa tarvitsee toivoa, että tää mekko ilmestyisi mulle sitten THE päivänä.




Rakastan muuten tuota otsikon biisiä! Olisin hyvin voinut syntyä 60-luvulle Dusty Springfieldin parhaaksi kaveriksi.

tiistai 4. toukokuuta 2010

The shopgirl

Mä olen suunnitellut meidän ostospäivän tosi tarkkaan. Siitä tulee sellainen mieletön ”turistina kotikaupungissa päivä”. Luin just tosi koskettavan artikkelin siitä, miten paljon enemmän löytää, kun ei etsi. Siinä puhuttiin kai enemmän elämästä, mutta kyllä se pätee kanssa kenkiin ja mekkoihin.

Just mun elämän osalta se on totta silleen, että enhän mä etsinyt mitään tai ketään, kun Jari melkein kaatoi kahvit mun viehkofaktor-kengille. Se oli niin söpön urpo, kun pyyteli anteeksi siinä kontallaan mun edessä. Jotenkin vaan hellyin.

Nytkin se on aika söpön urpo, kun yrittää tunkea ostospäivän ohjelmaan jotain museoita ja bussiajeluja. Sittenhän me etsittäisiin tarkoituksella taidesäväreitä sen sijaan, että annetaan ostoskeskuksen houkutusten vaan näyttäytyä meille. Huokaus. Ymmärtääköhän Jari mua lainkaan? Jotenkin alkoi ahdistaa. Tarvitsen niin jotain pientä ja piristävää.


PS. Oletteko muuten nähneet tuon elokuvan Shopgirl? Clare Danes valitsi just oikean tyypin siinä lopussa. Vähän samalla lailla urpon kuin mun Jari:)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Ministi timmi

Siis tässä nämä pillit Jarille. Löysin ne mailman ihanimmasta muotilehdestä ja näytin Jarille.




Se yskähti silleen jännästi. Oli niin innoissaan, että meinasi tukehtua mun tarjoamiin paahdettuihin soijapapuihin. Mä laitoin niitä salattiin, kun niissä on tosi paljon proteiineja ja Jari sanoi, että voisi lähtee mun kanssa joku päivä ChiBall-spinningiin. Siinä kasvaa lihakset tosi kauniisti ja nopeasti. Jari on kyllä ihan timmi, mutta niiden pillien kanssa sopisi ihan älyttömän hyvin sellainen liivi, jossa hauikset näkyy.

Voi kakki, en ole kyllä itsekään käynyt salilla kahteen viikkoon. Täytyy syödä vähän minimiin ennen kuin mennään shoppailemaan.

Vitsi, siitä tulee ihanaa!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Villaa ja vadelmanpunaisia pillejä

Voi kakki, nyt se sitten on täällä. Kevät. Paljastava auringonvalo. Vaatekappi täynnä villaa ja mustaa. No, on siellä se ihana paljettimekko, joka mulla oli silloin, kun menin Jarin bileisiin. Ja ne kengät! Ihan täydelliset, vaikka varpaat olivat vielä aamullakin ihan valkoiset.



Ei mun kalikkavarpaat Jaria haitannut. Miestä osaa kyllä arvostaa erityisesti silloin, kun se tajuaa vinkin lämmittää varpaita tai hieroa jalanpohjia, kun asettaa jalat juuri oikeassa kulmassa syliin. Vaikka olin mä aika viehättävänä sinä iltana, se lenkkeilijäkin katsoi niin rohkeesti.

Mut nyt on pakko saada joku uusi kevätihanuus ja toiset vähintään yhtä viehättävät kengät. Lähtisiköhän Jari mun kanssa shoppailemaan? Yleensä miehet vaan roikkuu kannoilla, eikä anna rauhaa tai sitten ne vaipuu jonkin sortin koomaan. Jari on kylllä erilainen, se näkee syvemmälle naiseen ja jotenkin tajuaa.

Ehkä mä saisin houkuteltua sen ostamaan sellaiset mielettömät vadelmanpunaiset pillit.

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Vapputunnelmia!

Hei, ihanaa vappua kaikille ja suut simaan!

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Serpentiiniä vappukansalle!

Klara vappen! Tai siis juhlathan alkaa vasta ylihuomenna, mutta olen jo ihan fiiliksissä. Tötteröhatut päähän ja pillit raikaamaan! Mä rakastan vappua!!! Erityisesti simaa ja munkkeja. Ja ihmisiä, jotka on niin fiiliksissä. Miten se onkin niin vaikeaa muuten? Kuljetaan tuolla alahuuli rullalla ja mustat pilvet niskassa, vaikka aina, siis ihan aina on hyvä syy olla fiiliksissä. Mä en oo muuten koskaan nähnyt mustaa pilveä. Tai no onhan ne ukkospilvet aika mustia, mutta oikeesti mustaa, sellaista OPI:n lady in black -kynsilakan väristä. Ajattelin muuten alunperin sukeltaa tämän vuoden vappuun stailisti mustalla ja asustaa serpentiinin kaikilla väreillä, mutta en halua julistaa enää yhtään synkkyyttä. Tässä aarrekartta mun vappulookiin.

Mitäs tykkäätte mun ihanat vappuilijat?