Pakko se on hyväksyttävä: menen Suskin bileisiin yksin, linttaan tallatuissa ballerinoissa ja sydänsurujen riuduttamana. Jos tästä on pakko löytää jotain positiivista niin, kaikki tämä murhe ja tuska varmasti laihduttaa. Olo on jo nyt jotenkin varjoisa. Täydentäisiköhän nämä lasit mun kaikkea kokenee, mutta entistä vahvempana nouseen kohtalokkaan naisen olemusta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti