Mä olen suunnitellut meidän ostospäivän tosi tarkkaan. Siitä tulee sellainen mieletön ”turistina kotikaupungissa päivä”. Luin just tosi koskettavan artikkelin siitä, miten paljon enemmän löytää, kun ei etsi. Siinä puhuttiin kai enemmän elämästä, mutta kyllä se pätee kanssa kenkiin ja mekkoihin.
Just mun elämän osalta se on totta silleen, että enhän mä etsinyt mitään tai ketään, kun Jari melkein kaatoi kahvit mun viehkofaktor-kengille. Se oli niin söpön urpo, kun pyyteli anteeksi siinä kontallaan mun edessä. Jotenkin vaan hellyin.
Nytkin se on aika söpön urpo, kun yrittää tunkea ostospäivän ohjelmaan jotain museoita ja bussiajeluja. Sittenhän me etsittäisiin tarkoituksella taidesäväreitä sen sijaan, että annetaan ostoskeskuksen houkutusten vaan näyttäytyä meille. Huokaus. Ymmärtääköhän Jari mua lainkaan? Jotenkin alkoi ahdistaa. Tarvitsen niin jotain pientä ja piristävää.
PS. Oletteko muuten nähneet tuon elokuvan Shopgirl? Clare Danes valitsi just oikean tyypin siinä lopussa. Vähän samalla lailla urpon kuin mun Jari:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti