Oman itseni herra (siis rouva, toivottavasti joskus vielä viehättävä sellainen)

En mennyt tänään töihin, miten voisin sen jälkeen miten se pieni ihminen kohteli mua. Pomona sen pitäisi tukea ja lempeästi hio minusta kirkkain ja häikäisevin timantti. Eikä heti kääntyä vastaan, kun joku mitätön lähiörouva ei tajua mikä sille olisi parasta. Sanoin, että olen kipeä. Ja niin olenkin, sydämen särky säteilee kaikkialle kroppaan, enkä ole pystynyt syömään muuta kuin suklaata. Niistäkin kaikkein pienimpiä.