Voi kakki, nyt se sitten on täällä. Kevät. Paljastava auringonvalo. Vaatekappi täynnä villaa ja mustaa. No, on siellä se ihana paljettimekko, joka mulla oli silloin, kun menin Jarin bileisiin. Ja ne kengät! Ihan täydelliset, vaikka varpaat olivat vielä aamullakin ihan valkoiset.
Ei mun kalikkavarpaat Jaria haitannut. Miestä osaa kyllä arvostaa erityisesti silloin, kun se tajuaa vinkin lämmittää varpaita tai hieroa jalanpohjia, kun asettaa jalat juuri oikeassa kulmassa syliin. Vaikka olin mä aika viehättävänä sinä iltana, se lenkkeilijäkin katsoi niin rohkeesti.
Mut nyt on pakko saada joku uusi kevätihanuus ja toiset vähintään yhtä viehättävät kengät. Lähtisiköhän Jari mun kanssa shoppailemaan? Yleensä miehet vaan roikkuu kannoilla, eikä anna rauhaa tai sitten ne vaipuu jonkin sortin koomaan. Jari on kylllä erilainen, se näkee syvemmälle naiseen ja jotenkin tajuaa.
Ehkä mä saisin houkuteltua sen ostamaan sellaiset mielettömät vadelmanpunaiset pillit.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti