Löysin äsken pampulan nuhjuisen unipupun käsilaukustani (ihana vadelmanpunainen laskostettu unelma tyyliin MiuMiu). Kaikessa kuolaisuudessaan pupu herätti mussa outoja fiiliksiä. Hämärä tyhjyys ja kaipuu hiipivät ihon alle. Olen 24-vuotias, mulla ei ole poikaystävää, ei juurikaan säännöllisiä tuloja, sydän pullollaan annettavaa ja mieli täynnä unelmia. Jonnekin tästä on suunnattava, tartuttava aikuisuuteen edes jotenkin ministi.
Olisinpa Vickan… Lauantaina olisin jo naimisissa ja voisin aloittaa pampulan teon heti kun kaikki hopeahiukset olisi kätelty.
HUOKAUS.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti