Hyvää ystävänpäivää puppelit!

Tämä on just se päivä vuodesta kun kaikilla pitäisi olla joku kultsi. Mulla on ehkä yksi, tai ainakin sellanen semikultsi. Me törmättiin toisiimme Messilässä viikko sitten, tai siis mä törmäsin siihen ja siitä se sitten lähti. Aika romanttista, jos multa kysytään.

Se on Kari, ja aika komeahko. Yritän napsia siitä kuvan joku päivä. Annyways, aamulla sain siltä tekstarin: Hyvää ystistä! Vaikka ehkä me ollaan enemmän kuin ystäviä jo?!? ;)

Mä en ole vastannu sille mitään, vielä. Näin suurten kyssäreitten äärellä pitää viipyä hetki. Tässä pari vaihtaria mitä olen miettinyt:

Vaihtoehto 1:

Kiitos samoin! Treffataan ja mietitään tota yhdessä.

+ Antais musta kuvan, että mä olen keskustelevaa tyyppiä. Aikuinen. Ja kohtelias (kiitos samoin)
- Vähän totinen. Mutta hymiö perään ehkä keventäis tunnelmaa?

Vaihtoehto 2:

Mitäs mieltä sä oot?? ;)

+ Heittäisin pallon takaisin ja saisin ehkä vielä jännemmän viestin!
+ Ei tarttis hävetä jos se ajattelis eri tavalla ku mä
- Mitä jos se on jo unohtanut mitä se kysy multa? Miehenä sillähän on kuitenkin se putkiaivo.

Mun pieni puppeli sydän lyö nyt tosi kovaa. Mutta onko se Karin vai sittenkin näiden ansiota? Jos en kerta viime vuonna hankkinut kumisaappaita, saanhan tänä vuonna ostaa kumikorkkarit?

Just me (ja täydelliset kengät)

Jari soitti pari päivää pyöräretken jälkeen ja käytiin kahvilla. Oli tosi ihana jutella. Pyydettiin anteeksi pönttöä käytöstä puolin, Jari myönsi olleensa Suskin kanssa vain kostaakseen mulle ja mä myönsin yrittäneeni ihan liikaa ja ihan kaikessa. Elämä voi joskus olla tässä, näillä eväillä. Ei ole kiire mihinkään tai kenenkään kanssa. Ei edes Jarin. Päätettiin törmäillä porukoissa ja antaa asioiden tapahtua, jos niin on tapahtuakseen. Jari on kyllä tosi viisas, kun sille vaan antaa tilaa kukkia.

Huokaus. Musta tuntuu, että musta on tullut aikuinen. Tosi hip, rock ja vallankumouksellinen aikuinen, mutta aikuinen kuitenkin. Tajuan vihdoin, että minä ja elämä riitetään ihan näin.

Jäin kahvilaan kirjoittamaan tätä, enkä voisi just nyt olla onnellisempi. On täydellistä katsoa ohikulkevia ihmisiä, syödä tätä taivaallista kakkua ja kirjoittaa teille.

Paitsi voi kakki. En mä kestä, mitkä kengät just näin! T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-E-T. Eihän ole paha myöntää, että olisin ihan ministi onnellisempi, jos saisin vielä ne. Onneks sain napattua kännykällä kuvan.

MInä poljen, sinä ohjaat

Itse asiassa mun teräsiipi oli täydellinen. Kaikkien mielestä se oli niin real. Ettekä ikinä arvaa kuka sitä loppujen lopuksi ohjasi, kun mä istuin pakkarilla: Jari. Mä pidin vyötäisiltä kiinni ja kiljuttiin molemmat onnesta ja vauhdista. En loppujen lopuksi tiedä miten Jari oli eksynyt samoihin porukoihin ja mitä Suskille oli käynyt. Koko päivä tuntui elokuvalta. Pääosassa Maikki ”Audrey” Miettinen ja guest starring Jari. Oltiin vaan porukoissa, ajeltiin yhdessä, ei se enempää. Mutta tiedättekö, mikään ei olisi voinut olla täydellisempää.

Tältäkö tuntuu, kun rakastaa koko maailmaa?

Entourage

Pyörä, kuulas syksy, ihana seura, eväät pyöräkorissa, piknik, viehko Maikki ja ehkä joku söpö uusi tuttavuus. That’s me and my entourage perjantain pyöräretkellä. Mut voi kakki, mulla on vaan terässiipi ala-asteajoilta.

Täytyy siis hankkia ainakin nämä ennen retkeä:

Bad, bad hair

Oletteko ikinä miettineet, miten tuhoisat vaikutukset BHD:llä voi olla pienen ihmisen kosmiseen kokonaisuuteen?

Sen takia voi mennä pieleen ihan kaikki.

Vaikka ero Hessusta ei tunnukaan musta miltään, mun hiuksista ilmeisesti tuntuu. Ne on litistyneet mun karmean rakkauskarman alla.

Mistään ei tänäänkään tullut mitään, kun mietin vain pilkottaako päänahka takaraivolla. Vähän kuin Pariisin kentällä yhdellä tunnetulla suomalaisrouvalla oli pinnit osunut hutiin. Muuten tyylikkäästi mustissa ja aniliinissa huulipunassa, mutta kalju loistaen. Yritin korjailla leidiparan häväistystä vaivihkaa laukkuhihnalla, mutta sen liepeillä roikkunut korsto hätisteli mut pois. Siis mikä tää juttu nyt on? Eikö kanssaihmistä saa enää auttaa hädässä?

Musta tuntuu etten ole pannut yhtään paremmaksi, ainakaan tänään. Olin tärkeässä palaverissa ja koko ajan ajattelin vain mun hiuksia. Ilmeisesti pomo oli halunnut kuulla mun asiantuntevan mielipiteen jostain tärkeästi, kun huomasin kaikkien tuijottavan yht’äkkiä. Pomo katsoi kysyvästi ja ennen kuin ehdin prosessoida asiaa kuulin sanovani: pälvikalju.

Täytyy vaan toivoa, ettei tämä ole toinen kerta kun saan potkut kaljun takia.

How hip am I?

Hitto. Tajusin just, että mähän olen hipsteri! Ihmettelin, kun viime kuussa Flow-festarien aikoihin puhuttiin hipster-bongauksesta ja musta se kuulosti jokseenkin pervolta. Kuka nyt toisen alushousuja haluaa tiirailla?

Mut mun uus porukka (siis, olen niin sisällä!) auttoi mut tajuamaan, et mähän jos joku olen hipsteri.

http://www.hipsterhandbook.com/

JA hei, tärkeintä on olla aito!

I'm single let's mingle

En…pysty… kirjoittamaan…

3… päivää… tanssimista… kadonneita kavereita… drinkkejä… drinkkejä… drinkkejä…

Kukakohan on Jack? Sen puhelinnumero on tussattu mun käsivarteen.

Voi kakki, nyt on pakko nukah…