Hyvää ystävänpäivää puppelit!

Tämä on just se päivä vuodesta kun kaikilla pitäisi olla joku kultsi. Mulla on ehkä yksi, tai ainakin sellanen semikultsi. Me törmättiin toisiimme Messilässä viikko sitten, tai siis mä törmäsin siihen ja siitä se sitten lähti. Aika romanttista, jos multa kysytään.

Se on Kari, ja aika komeahko. Yritän napsia siitä kuvan joku päivä. Annyways, aamulla sain siltä tekstarin: Hyvää ystistä! Vaikka ehkä me ollaan enemmän kuin ystäviä jo?!? ;)

Mä en ole vastannu sille mitään, vielä. Näin suurten kyssäreitten äärellä pitää viipyä hetki. Tässä pari vaihtaria mitä olen miettinyt:

Vaihtoehto 1:

Kiitos samoin! Treffataan ja mietitään tota yhdessä.

+ Antais musta kuvan, että mä olen keskustelevaa tyyppiä. Aikuinen. Ja kohtelias (kiitos samoin)
- Vähän totinen. Mutta hymiö perään ehkä keventäis tunnelmaa?

Vaihtoehto 2:

Mitäs mieltä sä oot?? ;)

+ Heittäisin pallon takaisin ja saisin ehkä vielä jännemmän viestin!
+ Ei tarttis hävetä jos se ajattelis eri tavalla ku mä
- Mitä jos se on jo unohtanut mitä se kysy multa? Miehenä sillähän on kuitenkin se putkiaivo.

Mun pieni puppeli sydän lyö nyt tosi kovaa. Mutta onko se Karin vai sittenkin näiden ansiota? Jos en kerta viime vuonna hankkinut kumisaappaita, saanhan tänä vuonna ostaa kumikorkkarit?