maanantai 10. toukokuuta 2010

A.k.a Scarlett

Javier Bardemista puheen ollen… Ja kaikkein parasta on, että kaikki käskivät mun laittaa Scarlett Johanssonin kuvan feissariin Dobbelgängerweekkinä.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Täydellinen päivä, täydellinen mies ja täydellinen mekko

Tididii, täydellinen mekko kasissa! Ja Jari vielä osti sen mulle!!! On se ihana. Siis Jari (ja tietty mun uusi karhunvatukan punasinilila kotelomekko, joka menee täydellisesti niiden suklaanruskeiden Manoloiden kanssa, jotka tilaan heti huomenna).

Vähän urpo, mut mun urpo. Siis Jari, ei Manolot. Jos me saadaan lapsi, mä haluaisin antaa sille jonkun tosi erikoisen nimen, johon yhdistyy jotain meistä kummastakin. Niin kuin Javi (Jari + viehko), Uma (Urpo + Maikki) tai Urja (Urpo + Jari). Toi viimeinen on kyllä aika uljas, mut Javi on mun suosikki. Tulee mieleen Javier Bardem. Sen lempinimi on varmaan Javi tai Xavi. Se on kyllä ihana. Jotenkin alkukantainen niin kuin Jarikin. Tai ainakin vähän niin kuin Jari. Sit mä lausuisin sen lapsen nimen viehättävästi espanjalaisittain: ”Havii”.

Pitää muuten ostaa kynttilöitä. Miten mä muistan tämän kaiken? Jotenkin tää meidän ostospäivä sekoitti mun mielen. Taidan antaa sen mekon muhia vielä hetken tuolla kassissa. Se on sellainen mekko, joka vaati kypsyttelyä ennen kuin loksahtaa täydellisesti. Jos tilaisin ne kengät ensin? Täytyy samalla ostaa neulaa ja lankaa, kun haen ne kynttilät. Ja jotain pientä hyvää.

perjantai 7. toukokuuta 2010

Todeksi osoitettu teoria

Kävin tänään ihan nopsaan katsomassa etukäteen, mikä fiilis kaupoilla on. Värähtelyt olivat kyllä kohdillaan, kun löysin nämä. Siis huom! LÖYSIN. Hahaa, mottoni alkaa toteutua käytännössä! Ihan täydelliset ostoskengät huomiselle THE shoppingpäivälle. Juhlistan tätä jollain oikein pienellä.

torstai 6. toukokuuta 2010

Wishin’ and hopin’

Kuinka lujaa tarvitsee toivoa, että tää mekko ilmestyisi mulle sitten THE päivänä.




Rakastan muuten tuota otsikon biisiä! Olisin hyvin voinut syntyä 60-luvulle Dusty Springfieldin parhaaksi kaveriksi.

tiistai 4. toukokuuta 2010

The shopgirl

Mä olen suunnitellut meidän ostospäivän tosi tarkkaan. Siitä tulee sellainen mieletön ”turistina kotikaupungissa päivä”. Luin just tosi koskettavan artikkelin siitä, miten paljon enemmän löytää, kun ei etsi. Siinä puhuttiin kai enemmän elämästä, mutta kyllä se pätee kanssa kenkiin ja mekkoihin.

Just mun elämän osalta se on totta silleen, että enhän mä etsinyt mitään tai ketään, kun Jari melkein kaatoi kahvit mun viehkofaktor-kengille. Se oli niin söpön urpo, kun pyyteli anteeksi siinä kontallaan mun edessä. Jotenkin vaan hellyin.

Nytkin se on aika söpön urpo, kun yrittää tunkea ostospäivän ohjelmaan jotain museoita ja bussiajeluja. Sittenhän me etsittäisiin tarkoituksella taidesäväreitä sen sijaan, että annetaan ostoskeskuksen houkutusten vaan näyttäytyä meille. Huokaus. Ymmärtääköhän Jari mua lainkaan? Jotenkin alkoi ahdistaa. Tarvitsen niin jotain pientä ja piristävää.


PS. Oletteko muuten nähneet tuon elokuvan Shopgirl? Clare Danes valitsi just oikean tyypin siinä lopussa. Vähän samalla lailla urpon kuin mun Jari:)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Ministi timmi

Siis tässä nämä pillit Jarille. Löysin ne mailman ihanimmasta muotilehdestä ja näytin Jarille.




Se yskähti silleen jännästi. Oli niin innoissaan, että meinasi tukehtua mun tarjoamiin paahdettuihin soijapapuihin. Mä laitoin niitä salattiin, kun niissä on tosi paljon proteiineja ja Jari sanoi, että voisi lähtee mun kanssa joku päivä ChiBall-spinningiin. Siinä kasvaa lihakset tosi kauniisti ja nopeasti. Jari on kyllä ihan timmi, mutta niiden pillien kanssa sopisi ihan älyttömän hyvin sellainen liivi, jossa hauikset näkyy.

Voi kakki, en ole kyllä itsekään käynyt salilla kahteen viikkoon. Täytyy syödä vähän minimiin ennen kuin mennään shoppailemaan.

Vitsi, siitä tulee ihanaa!

lauantai 1. toukokuuta 2010

Villaa ja vadelmanpunaisia pillejä

Voi kakki, nyt se sitten on täällä. Kevät. Paljastava auringonvalo. Vaatekappi täynnä villaa ja mustaa. No, on siellä se ihana paljettimekko, joka mulla oli silloin, kun menin Jarin bileisiin. Ja ne kengät! Ihan täydelliset, vaikka varpaat olivat vielä aamullakin ihan valkoiset.



Ei mun kalikkavarpaat Jaria haitannut. Miestä osaa kyllä arvostaa erityisesti silloin, kun se tajuaa vinkin lämmittää varpaita tai hieroa jalanpohjia, kun asettaa jalat juuri oikeassa kulmassa syliin. Vaikka olin mä aika viehättävänä sinä iltana, se lenkkeilijäkin katsoi niin rohkeesti.

Mut nyt on pakko saada joku uusi kevätihanuus ja toiset vähintään yhtä viehättävät kengät. Lähtisiköhän Jari mun kanssa shoppailemaan? Yleensä miehet vaan roikkuu kannoilla, eikä anna rauhaa tai sitten ne vaipuu jonkin sortin koomaan. Jari on kylllä erilainen, se näkee syvemmälle naiseen ja jotenkin tajuaa.

Ehkä mä saisin houkuteltua sen ostamaan sellaiset mielettömät vadelmanpunaiset pillit.