Tämä blogi kertoo fiiliksistäni ja kuinka ihanaa on elää kahden mun suosikki moton mukaan:
”Löydä – älä etsi” ja ”Anna asioiden tapahtua”.
Okei, joskus osallistun tapahtumien kulkuun, mutta vain jos on hyvä syy.
Haluan kuulla kaikkien lukijoidenikin hyvät syyt tehdä elämästä ihanaa, joten kommentoi! Palkitsen sielunsiskojani aina silloin tällöin jollain pienellä kivalla yllätyksellä.
Jari soitti pari päivää pyöräretken jälkeen ja käytiin kahvilla. Oli tosi ihana jutella. Pyydettiin anteeksi pönttöä käytöstä puolin, Jari myönsi olleensa Suskin kanssa vain kostaakseen mulle ja mä myönsin yrittäneeni ihan liikaa ja ihan kaikessa. Elämä voi joskus olla tässä, näillä eväillä. Ei ole kiire mihinkään tai kenenkään kanssa. Ei edes Jarin. Päätettiin törmäillä porukoissa ja antaa asioiden tapahtua, jos niin on tapahtuakseen. Jari on kyllä tosi viisas, kun sille vaan antaa tilaa kukkia.
Huokaus. Musta tuntuu, että musta on tullut aikuinen. Tosi hip, rock ja vallankumouksellinen aikuinen, mutta aikuinen kuitenkin. Tajuan vihdoin, että minä ja elämä riitetään ihan näin.
Jäin kahvilaan kirjoittamaan tätä, enkä voisi just nyt olla onnellisempi. On täydellistä katsoa ohikulkevia ihmisiä, syödä tätä taivaallista kakkua ja kirjoittaa teille.
Paitsi voi kakki. En mä kestä, mitkä kengät just näin! T-Ä-Y-D-E-L-L-I-S-E-T. Eihän ole paha myöntää, että olisin ihan ministi onnellisempi, jos saisin vielä ne. Onneks sain napattua kännykällä kuvan.
Itse asiassa mun teräsiipi oli täydellinen. Kaikkien mielestä se oli niin real. Ettekä ikinä arvaa kuka sitä loppujen lopuksi ohjasi, kun mä istuin pakkarilla: Jari. Mä pidin vyötäisiltä kiinni ja kiljuttiin molemmat onnesta ja vauhdista. En loppujen lopuksi tiedä miten Jari oli eksynyt samoihin porukoihin ja mitä Suskille oli käynyt. Koko päivä tuntui elokuvalta. Pääosassa Maikki ”Audrey” Miettinen ja guest starring Jari. Oltiin vaan porukoissa, ajeltiin yhdessä, ei se enempää. Mutta tiedättekö, mikään ei olisi voinut olla täydellisempää.
Pyörä, kuulas syksy, ihana seura, eväät pyöräkorissa, piknik, viehko Maikki ja ehkä joku söpö uusi tuttavuus. That’s me and my entourage perjantain pyöräretkellä. Mut voi kakki, mulla on vaan terässiipi ala-asteajoilta.
Oletteko ikinä miettineet, miten tuhoisat vaikutukset BHD:llä voi olla pienen ihmisen kosmiseen kokonaisuuteen?
Sen takia voi mennä pieleen ihan kaikki.
Vaikka ero Hessusta ei tunnukaan musta miltään, mun hiuksista ilmeisesti tuntuu. Ne on litistyneet mun karmean rakkauskarman alla.
Mistään ei tänäänkään tullut mitään, kun mietin vain pilkottaako päänahka takaraivolla. Vähän kuin Pariisin kentällä yhdellä tunnetulla suomalaisrouvalla oli pinnit osunut hutiin. Muuten tyylikkäästi mustissa ja aniliinissa huulipunassa, mutta kalju loistaen. Yritin korjailla leidiparan häväistystä vaivihkaa laukkuhihnalla, mutta sen liepeillä roikkunut korsto hätisteli mut pois. Siis mikä tää juttu nyt on? Eikö kanssaihmistä saa enää auttaa hädässä?
Musta tuntuu etten ole pannut yhtään paremmaksi, ainakaan tänään. Olin tärkeässä palaverissa ja koko ajan ajattelin vain mun hiuksia. Ilmeisesti pomo oli halunnut kuulla mun asiantuntevan mielipiteen jostain tärkeästi, kun huomasin kaikkien tuijottavan yht’äkkiä. Pomo katsoi kysyvästi ja ennen kuin ehdin prosessoida asiaa kuulin sanovani: pälvikalju.
Täytyy vaan toivoa, ettei tämä ole toinen kerta kun saan potkut kaljun takia.
Hitto. Tajusin just, että mähän olen hipsteri! Ihmettelin, kun viime kuussa Flow-festarien aikoihin puhuttiin hipster-bongauksesta ja musta se kuulosti jokseenkin pervolta. Kuka nyt toisen alushousuja haluaa tiirailla?
Mut mun uus porukka (siis, olen niin sisällä!) auttoi mut tajuamaan, et mähän jos joku olen hipsteri.
Hessu on historiaa. H-I-S-T-O-R-I-A-A. Heitin tyypin pihalle ja suljen sen kansion pomppimalla päälle. Juttu ei edes ansaitse kyyneliä, eikä sen suurempaa ruotimista. Pitkä juttu avautunee teille kahdella sanalla: Madde ja Jonas. Tässä ei vaan ollut mitään blingbling-hiihtokeskuksesta löytyneitä norjalaismimmejä, vaan alakerran keski-ikäinen puuma ja todella epämääräinen jengi olkkarissa tyyliin Kallio.
Hessu vaan hihkuu iloisena sohvalta aniliiniin pitsisettiin sonnustautunut pirkko hajareisin sylissään, et Maikkii, tuu bailaan! Mä oon parantunut!
Heitin jengin, Hessu mukaan lukien, pihalle ja ryntäsin keittiön kaapille. Ja voi kakin kakki, kaikki Tuplat – Minit, Redit ja Shufflet oli syöty!
24-vuotias hiusstylist.
Tämä blogi kertoo fiiliksistäni ja kuinka ihanaa on elää kahden mun suosikki moton mukaan:
”Löydä – älä etsi”
”Anna asioiden tapahtua”
Okei, joskus osallistun tapahtumien kulkuun, mutta vain jos on hyvä syy.
Haluan kuulla kaikkien lukijoidenikin hyvät syyt tehdä elämästä ihanaa, joten kommentoi! Palkitsen sielunsiskojani aina silloin tällöin jollain pienellä kivalla yllätyksellä.
