maanantai 5. heinäkuuta 2010

Friday the 13th

Suski pyysi kahville, kun kuuli että olin tullut takaisin. Nähtiin siinä ihanassa kahvilassa, mistä saa sitä taivaallista kakkua, jos muistatte: http://ainaonhyvasyy2010.blogspot.com/2010/05/chaos-cafe.html.

Just kun olin saanut viimeisen murusen kaavittua lautaselta, Suski pudotti pommin: Ne on Jarin kanssa kimpassa!

Siis en halua kuulostaa hotkolta, onhan mulla Hessu, mut Suski ja Jari??? Mitä helvettiä? Siis mitä täällä oikein tapahtuu?

Eikä siinä tietenkään ollut kaikki. Järkytyin jotenkin niin uutispommista, että pomppasin pystyyn vauhdilla ja kaadoin samalla Suskin päälle kannullisen 80 asteista teetä...(Suski snobbaili viisi minuuttia ennen pomminsa räjäyttämistä, että vihreä tee menee pilalle jos vesi on kuumempaa ja juoksutti tarjoilijaa keittämään uutta. Tsiisus mikä haarakiilankiristäjä! Possibilisti! Tikkupylly!)

Suurin osa lorahti Suskin uudelle Gucci-laukulle, joka on kyllä takuulla kopio. Ja ihan pikkuriikkisen roiskahti myös sen silkkimekolle ja reisille. Suski kiljui kuin pieni sika ja mun oli pakko olla se vahva nainen ja viedä petturi taksilla ensiapuun. Jossain kiljumisen ohessa Suski oli ilmeisesti lähettänyt tekstarin Jarille, sillä siellä se odotti meitä sairaalan ovella paniikista vinossa. Kun taksi pysähtyi, Suski lennätti oven auki ja juoksi Jarin kaulaan kuin mikäkin sodasta selviytynyt heikko sankaritar. Siis aivan oikein, juoksi ihan omilla jaloillaan. Ei paljon palovammat painaneet. Jari silitteli ja supatteli Suskin korvaan lohdutuksen sanoja ja katsoi muhun todella oudosti ennen kuin lähti taluttamaan teennäisesti nyyhkyttävää hotkoaan sisään. En vieläkään tiedä oliko katse tarkoitettu loukkaantuneeksi vai häiriintyneeksi. Todennäköisesti jälkimmäiseksi, sillä ihmisen täytyy olla todella pois radaltaan, jos alkaa nyhvätä jonkun Suskin kaltaisen kyljessä.

Suski kiljui vielä ennen kuin ehdin taksiin piiloon, että lasku mekosta, laukusta ja lääkäristä tulee perässä.

Tää perjantai kolmastoista maksaa mulle siis:

Laukku 1600 siis 300, koska on kopio.
Mekko 285 dollaria (Ehdin vilkasemaan niskalappua kun autoin Suskia taksiin ja mun harmiksi siinä luki Diane von Furstenberg. Hemmetin elostelija, eikö se voi tulla kahville henkkamaukassa niinkuin normaalit ihmiset?)
Lääkäri 30 (kai kunnat vielä säälii köyhiä?)
_________________

= 615 euroa

Plus:
- todennäköisimmän Sen Oikean menetys: korvaamatonta
- pääsy piireihin evätty iäksi: melkein korvaamatonta (jos Javier jättää Penelopen huomenna ja soittaa mulle, niin ei se sitten haittaa)


Ädjö syysgarderoobi, hello rääsy-Maikki...

Tää on niin tätä

Mitä hyötyä on karsinneista kiloista tai pronssisesta ihosta, jos ei ole ketään huomioimassa niitä??? Hessu on hävinnyt toimistonsa syvyyksiin ja kun soitan, se vaan murahtelee ja lupaa soittaa myöhemmin. Eikä koskaan soita.

Ehkä munkin pitäisi hakea taas jotain töitä. Morsian X:n sulhasen antamista rahoista on enää jäljellä näiden syysgarderoobin uudistusten verran:


Pronssi suklaanruskealla

Ensimmäinen kosketus täydelliseen sivistykseen: eteisen kokovartalopeili. Ja se paljasti ainakin 3 kiloa laihemman (vaaka tosin väitti, että olisi laihtunut vaan kilon. Mitä sekin tietää?) ja yhtä pronssisen ruskean kuin ne Eroksen kaapanneet ruotsalaispimut.

Voin siis kevyesti tuhota viimeisetkin keittiön kaapista löytyneet Tupla Minit, koska huomenna niitä saa lisää mistä tahansa tien varrelle sattuvasta kaupasta.

Aika ihanaa olla taas kotona!

Kotiinpaluu

Barcelona, San Sebastian, Nizza, Pariisi.

Ja aina vaan rakastuneempi jokaisessa kaupungissa. Ehkä alan pikkuhiljaa sisäistää tämän heittäytymis-ajatuksen. Edes Hessun määräily ei enää haittaa. Se yrittää vaan olla mies.

Mut voi kakki.

Huomenna täytyy lähteä kotiin. Hessun pitää laittaa arkkitehtirillit nenälleen maanantaina, mut sitä ennen se lupasi suudella mua Pont Neufilla.

Auringon alla

Voi kakki.

Ensimmäiseksi kun avasin silmäni, näin valtavan määrään mustaa karvaa. Meni hetki ennen kuin tajusin tuijottavani eilisen tanssittajani rintakarvoja millin etäisyydeltä. Hivuttauduin kauemmas ihailemaan kokonaisuutta, kun takaa kuului rykäisy.

Käännyin paniikissa ja tuijotin seuraavaksi Hessua silmiin. Kesti hetki tajuta, että makasin rannalla lähes alasti, tukka sekaisin ja eiliset ripsarit poskilla. Ensimmäiset lapsiperheet pystyttelivät leirejään ja yksi nenäänsä kaivava pikkutyttö tuijotti mua hartaasti. Hessu auttoi mut pystyyn ja pakoon. Pyyhki mun paniikkikyynelet pois ja otti syliin.

Ihana Hessu. Ehkä se tykkää musta sittenkin ihan oikeasti.

Baile sucio



Ei ole varmaan vaikea arvata kuka on se tyttö nurkassa? Täältä se Hessu löytyi huulilukosta jonkun espanjattaren kanssa.

Mut hei, nobody puts Baby in the corner! Kyllä mullakin tanssittajia riittää…

Matkalla jossain...

Ragazzi mio!

Tässä sitä taas ollaan. Junassa kohti toivottavasti parempaa huomista. Hostelliin pelmahti eilen lauma pronssinruskeita minisortseihin pukeutuneita ruotsalaisia (olikohan Madden kavereita) ja iltaan mennessä löysin niistä yhden Eroksen sylistä.

Pakkasin repun saman tien. Tähän ei auta muu kuin Ibiza ja viimeinen repun pohjalta löytynyt Tupla Mini.

Still in Rome

Kolmaskymmenesviides suudelma espanjalaisilla portailla.

Eros hearts Maikki

Miksen voisi jäädä tänne? Italia on pullollaan huonohiuksisia mammoja, jotka kaipaa ammattitaitoisen headstylistin kosketusta. Ja kunhan ollaan Eroksen kanssa saatu kasaan kunnon italialainen ydinperhe, niin voin jättää lakkapullon hetkeksi lepäämään. 5-6 bambinoa Benettonin vaatteisiin puettuna riittänee. Kaikki muut tummia ja vikkeliä, mutta sitten se kuopus on ihan mun näköinen viaton sinisilmä, vähän niinkuin Brangelinan Shiloh. Ja tietenkin kaikki mun muruset pääsevät lapset laulavat lapsille –laulukilpailun kuoroon ja mun Shiloh on vokalisti.

When in Rome

ROOMA!!!

Unohtakaa Pariisi, Firenze ja Barcelona. Rooma on maailman romanttisin kaupunki! Ellei tää ruoka, niin ainakin nää miehet.

Huokaus.

Eros hostellin viereisestä pizzeriasta on niistä ihanin. Pääsen tänään Vespa-ajelulle & yksityiselle Rooma-kierrokselle. Ihan kuin Audrey ja Greogory. Jos saan suudelman Espanjalaisten portaiden juurella, en lähde täältä koskaan!

Amsterdamned



PS. Katsokaas näitä kundeja! http://www.tupla.com/tupla-goes-finland-2010 Oiskohan munkin pitänyt lähteä kiertamään Suomea? Alkaa pahasti tuntua, että Euroopalla ei ole muuta tarjottavaa kuin sydänsuruja.

Pieni merenneito

Olen vahva nainen.

Olen vahva nainen.

Olen vahva nainen.


Pärjään yksin.

Pärjään yksin.

Pärjään yksin.


Jätin Hessun Tivolin portille, kun en kestänyt enää sen määräilyä.


Olen vahva, itsenäinen nainen.

Olen vahva itsenäinen nainen.

Olen vahva itsenäinen nainen.


Ja nyt olen yksin täällä. Katson merenneitopatsasta ja mietin miten jatkaa. Pitikö sitä nyt tällainenkin soppa keittää? Vähän karmii tää mun kohtalo.

Lähtötunnelmia

Hessu tuli hakemaan mua ja käski mun hakea vielä kahvit alakerran kahvilasta ennen kuin lähdetään. Kun tulin takaisin se oli purkanut mun rinkan ja siihen niillä Jarin antamilla nippusiteillä köyttämäni nyssykät. Lattialla oli röykkiössä ¾ osaa mun vaatteista, molemmat korkkarit, Agent Provocateur -alusvaatesetti, kaikki sievät sandaalit, silkkimekot ja Tupla Minit. Sain ihan hirveän raivarin, mut Hessu nosti mut olalle ja sanoi vaan, että kyllä mä pääsen siitä yli ja kantoi taksiin.

Toisaalta aika miehekästä, mutta mökötän varmuuden vuoksi Tukholmaa asti. Ihan vaan, että viesti menisi perille.

Epäröintiä

Piti sitten nähdä Herra “Hyvää Kesää Piste” just ennen lähtöä. Siellä se makasi joogasalin lattialla meditoimassa, kun hiipparoin myöhässä sisään. Yritin mennä pylvään taakse piiloon, mut kompastuin tietenkin sen takakireimmän akan mattoon. Sen, joka hikoilee aina niin paljon, et lattiakin lainehtii. Tosi ällöä. Teen itse mielummin puoliteholla ja lepäilen aina välissä etten vaan hikoilisi liikaa. Bussissakin suihkautan vaivihkaa ilmaan vähän eau de toilettea, kun en kestä miltä ihmiset voi haista. Kerran yksi nainen mun vieressä meni ihan valkoiseksi ja juoksi seuraavalla pysäkillä ulos. Aika törkeetä. Koko yhteiskunnanhan parasta tässä vaan ajatellaan.

Anyway. Kompastuin ja seuraavaksi huomasin tuijottavani suoraan takakireän akan pyllyyn. Samassa rytäkässä kaatui koko lähiympäristön vesipullot. Koko sali tietenkin heräsi horroksestaan, kun Miss Takakireä heitti mut päältään ja ryntäsi sadatellen ulos salista. Yritin ryömiä näkymättömänä omalle matolleni ettei Jari vaan huomaisisi. Mut ihan vaan varuiksi, jos kuitenkin huomasi, yritin tehdä kaikki liikkeet niin täydellisesti kuin vaan osasin, mistä seurasi se, että olin aivan kuollut kun tunti loppui. En päässyt ylös ennen kuin ohjaaja soitti sitä järkyttävää metallilautasta ja siihen mennessä Jari oli jo häipynyt.

Mut voi kakki. Jari joogatunnilla. Mitä helvettiä?

Lomafiilistelyä

Tajusin just, että mun pitää kantaa kaikki vaatteet koko ajan selässäni. Oikeesti! Enhän mä voi sitten ottaa neljiä kenkiä. Mut pakkohan mun on. Ainakin kahdet korkkarit, mustat ja värilliset, kahdet tennarit, jos toiset alkaa haista tai astun johonkin. Pariisihan esimerkiksi on täynnä koirankakkaa. Mitenköhän ne pariisittaret handlaa sen Manoloillaan? Toi korankakka on kyllä kumma juttu. Nykyäänhän saa tosi paljon kaikkia somia koirankakkapussukoita ja eiks ne dogit vois oikeesti opettaa käymään pytyllä? Oon joskus nähnyt.

Ja sitten on kai pakko ottaa yhdet mukavat sandaalit varalle, eri värisiä varvastossuja ja ainakin kolmet sievät sandaalit. Ei mut hetkinen sehän tekee sitten 10-12 kenkäparit!!! Apua. Mihin ne vaatteet sitten mahtuu?